Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Suurin syy tähän on se, että oivalsin jokin aikaa sitten omaavani itsessäni paljon erityisherkän ihmisen piirteitä ja tämä jollain tavalla räjäytti koko tajuntani. Olen koko elämäni ajan kuvaillut itseäni sanoilla ”kiltti, herkkä ja empaattinen”. Olen aina tiennyt ja tunnistanut itsessäni olevaa herkkyyttä. Se on näkynyt omassa elämässäni etenkin isojen tunteiden (niin hyvien kuin huonojen) läsnäolona. Ja kun tunnen, tunnen isosti. Olen aina ollut herkkä aistimaan toisten ihmisten tunteita ja mukautumaan niihin, jopa ennakoimaan niitä. Saan herkästi itseni asettumaan samaan mielentilaan toisen kanssa ja eläydyn muutenkin vahvasti muiden tunteisiin.
Tämä eläytymiskyky käsittää myös monia muita elämän osa-alueita, kuten kulttuuria, musiikkia ja taidetta. Kosketun, liikutun ja itken herkästi esimerkiksi elokuvissa, konserteissa tai erilaisten näytösten aikana. Vaikka olen yltiösosiaalinen luonne enkä koe kuormittuvani sosiaalisista tilanteista, olen ollut usein ympäristöissä, joiden aistiärsykkeet ovat saaneet minut sietämättömän ahdistuksen valtaan. Tällaisia ovat esimerkiksi liian ahtaat, kuumat ja meluisat paikat, kuten ihmismassan keskellä ahtaassa tilassa keikan kuunteleminen. Näistä kokemuksista moni on päätynyt paniikkikohtaukseen ja poistumiseen tilanteesta. Moni aistimus ylipäätään on itselle liikaa silloin, kun olen väsynyt tai stressaantunut. Olen aina aistinut isosti ja vahvasti.
Mitä erityisherkkyys siis on? Erityisherkkä ihminen havainnoi ympäristöään herkästi ja käsittelee tietoa syvällisesti. Erityisherkän mieli pohtii havaintoja monesta näkökulmasta ja yhdistää niitä aikaisempaan tietotaitoon yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Erityisherkkä ihminen kuormittuu liiallisista aistimuksista tai samanaikaisista tapahtumista. Osin tähän voi vaikuttaa erityisherkällä oleva kyky aistia, liikuttua, eläytyä ja tuntea syvästi ja voimakkaasti. Erityisherkällä ihmisellä ei ole muita ihmisiä paremmat tai herkemmät aistit, hänen hermostonsa on vain virittynyt aistimaan herkemmin. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vamma, häiriö tai sairaus, vaan pikemminkin ihmisessä oleva ominaisuus, persoonallisuuden piirre. (Lähde: erityisherkat.fi).
Mikäli tunnistat itsessäsi erityisherkän piirteitä, voit halutessasi tehdä lyhyen, englanninkielisen testin täällä. Tein testin itsekin ja sain tulokseksi 22 pistettä. Testin mukaan >14 pistettä kertoo suuresta todennäköisyydestä sille, että olet erityisherkkä ihminen. Mikään testi ei tokikaan voi antaa kiistatonta tulosta etenkään kun perusteena on itsearviointi. Mutta ymmärrystä ja sanoja omalle reagoinnille ja sisäiselle maailmalle se aivan varmasti tarjoaa.
Jollain tavalla oloni on tämän erityisherkkyyden havaitsemisen ja toteamisen jälkeen kumman rauhallinen. Olen aina hävennyt ja nolostellut sitä, että olen niin hemmetin herkkä. Kun aina se itku tulee siellä, missä ei tarvitsisi tulla (kuten vaikkapa vakuutusyhtiö If:in mainoksissa taannoin). Olen pohtinut lukemattomia kertoja, miksi reagoin tilanteisiin, tunteisiin ja aistimuksiin niin vahvasti. Miksi kaiken pitää tuntua niin valtavan isosti. Nyt sain ikään kuin enemmän ymmärrystä ja sanoja sille, miksi tunnen niin kuin tunnen, miksi olen tällainen kuin olen. Ja että ennen kaikkea kaikki tämä on normaalia ja koskettaa monia muitakin ihmisiä – arviolta noin joka viidettä suomalaista (lähde: erityisherkat.fi).
Minulle erityisherkkyys on haasteidensa lisäksi aivan valtava voimavara. Väitän, että herkkyyteni ansiosta olen saanut kohdata ja kokea elämässäni paljon sellaista, mistä muuten olisin jäänyt paitsi. Vaikka erityisherkkyys ajoittain kuormittaa, se on myös tekijä, joka tekee minusta minut. Ja tästä en aio tuntea mitään muuta kuin hemmetisti ylpeyttä!
