Kategoria: Hyvinvointi

Julkaistu

Herkkä vai erityisen herkkä?

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Suurin syy tähän on se, että oivalsin jokin aikaa sitten omaavani itsessäni paljon erityisherkän ihmisen piirteitä ja tämä jollain tavalla räjäytti koko tajuntani. Olen koko elämäni ajan kuvaillut itseäni sanoilla ”kiltti, herkkä ja empaattinen”. Olen aina tiennyt ja tunnistanut itsessäni olevaa herkkyyttä. Se on näkynyt omassa elämässäni etenkin isojen tunteiden (niin hyvien kuin huonojen) läsnäolona. Ja kun tunnen, tunnen isosti. Olen aina ollut herkkä aistimaan toisten ihmisten tunteita ja mukautumaan niihin, jopa ennakoimaan niitä. Saan herkästi itseni asettumaan samaan mielentilaan toisen kanssa ja eläydyn muutenkin vahvasti muiden tunteisiin.

Tämä eläytymiskyky käsittää myös monia muita elämän osa-alueita, kuten kulttuuria, musiikkia ja taidetta. Kosketun, liikutun ja itken herkästi esimerkiksi elokuvissa, konserteissa tai erilaisten näytösten aikana. Vaikka olen yltiösosiaalinen luonne enkä koe kuormittuvani sosiaalisista tilanteista, olen ollut usein ympäristöissä, joiden aistiärsykkeet ovat saaneet minut sietämättömän ahdistuksen valtaan. Tällaisia ovat esimerkiksi liian ahtaat, kuumat ja meluisat paikat, kuten ihmismassan keskellä ahtaassa tilassa keikan kuunteleminen. Näistä kokemuksista moni on päätynyt paniikkikohtaukseen ja poistumiseen tilanteesta. Moni aistimus ylipäätään on itselle liikaa silloin, kun olen väsynyt tai stressaantunut. Olen aina aistinut isosti ja vahvasti.

Kuvalähde: Brighter Spaces -artikkelista

Mitä erityisherkkyys siis on? Erityisherkkä ihminen havainnoi ympäristöään herkästi ja käsittelee tietoa syvällisesti. Erityisherkän mieli pohtii havaintoja monesta näkökulmasta ja yhdistää niitä aikaisempaan tietotaitoon yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Erityisherkkä ihminen kuormittuu liiallisista aistimuksista tai samanaikaisista tapahtumista. Osin tähän voi vaikuttaa erityisherkällä oleva kyky aistia, liikuttua, eläytyä ja tuntea syvästi ja voimakkaasti. Erityisherkällä ihmisellä ei ole muita ihmisiä paremmat tai herkemmät aistit, hänen hermostonsa on vain virittynyt aistimaan herkemmin. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vamma, häiriö tai sairaus, vaan pikemminkin ihmisessä oleva ominaisuus, persoonallisuuden piirre. (Lähde: erityisherkat.fi).

Mikäli tunnistat itsessäsi erityisherkän piirteitä, voit halutessasi tehdä lyhyen, englanninkielisen testin täällä. Tein testin itsekin ja sain tulokseksi 22 pistettä. Testin mukaan >14 pistettä kertoo suuresta todennäköisyydestä sille, että olet erityisherkkä ihminen. Mikään testi ei tokikaan voi antaa kiistatonta tulosta etenkään kun perusteena on itsearviointi. Mutta ymmärrystä ja sanoja omalle reagoinnille ja sisäiselle maailmalle se aivan varmasti tarjoaa.

Jollain tavalla oloni on tämän erityisherkkyyden havaitsemisen ja toteamisen jälkeen kumman rauhallinen. Olen aina hävennyt ja nolostellut sitä, että olen niin hemmetin herkkä. Kun aina se itku tulee siellä, missä ei tarvitsisi tulla (kuten vaikkapa vakuutusyhtiö If:in mainoksissa taannoin). Olen pohtinut lukemattomia kertoja, miksi reagoin tilanteisiin, tunteisiin ja aistimuksiin niin vahvasti. Miksi kaiken pitää tuntua niin valtavan isosti. Nyt sain ikään kuin enemmän ymmärrystä ja sanoja sille, miksi tunnen niin kuin tunnen, miksi olen tällainen kuin olen. Ja että ennen kaikkea kaikki tämä on normaalia ja koskettaa monia muitakin ihmisiä – arviolta noin joka viidettä suomalaista (lähde: erityisherkat.fi).

Minulle erityisherkkyys on haasteidensa lisäksi aivan valtava voimavara. Väitän, että herkkyyteni ansiosta olen saanut kohdata ja kokea elämässäni paljon sellaista, mistä muuten olisin jäänyt paitsi. Vaikka erityisherkkyys ajoittain kuormittaa, se on myös tekijä, joka tekee minusta minut. Ja tästä en aio tuntea mitään muuta kuin hemmetisti ylpeyttä!

Julkaistu

Lempeästi eroon miellyttämisestä

Tämä aihe on sellainen, josta voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan. Sen nimi voisi olla ”Mestarimiellyttäjän suorituspäiväkirja”. Se kiteyttäisi kovin lahjakkaasti kaiken sen, mikä omassa hyvinvoinnissani on menneisyydessä ollut pahemman kerran pielessä. Onneksi niistä ajoista on aikaa ja nykyisin olen oppinut (kantapään kautta) asettamaan rajoja ja pitelemään niistä kiinni itseäni ja hyvinvointiani suojellakseni.

Kuitenkin kaikesta kokemastani ja nykyisestä ammattitaidostani huolimatta minäkin olen vain ihminen. Joskus huomaan yhä, että on olemassa tilanteita tai ihmisiä, joiden edessä huomaan olevani yllättävän aseeton pitämään kiinni rajoistani. Yksinkertaisimmillaan tilanne voi tulla vastaan työelämässä, jolloin ei:n sanominen onkin yhtäkkiä kovin haastavaa ja äkkiä huomaan hukkuvani töihin. Tai ihmissuhteessa, jossa antaa toisen kohdella itseä huonosti kerta toisensa jälkeen ja siitä huolimatta jatkuvasti ymmärtää ja antaa anteeksi. Pohjimmiltaan kyse on ainakin itselläni siitä, että haluaa olla mieliksi ja näin välttää omasta toiminnasta toiselle mahdollisesti aiheutuvan mielipahan, suuttumuksen tai loukkaantumisen.

Syitä miellyttämiselle voi olla useita. Monesti miellyttämään elämässään oppinut on omaksunut tavan jo varhaisilta lapsuusvuosilta. Usein taustalla on jonkinlainen trauma tai esimerkiksi tilanne, jolloin kotona ei ole ollut mahdollista näyttää omia negatiivisia tunteita vapaasti ja on samaan hengenvetoon joutunut varomaan suututtamasta aikuisia. Lapsuudenkodit, joissa on käytetty alkoholia tai muita päihteitä tai joiden aikuisilla on ollut jonkinlaisia mielenterveyden haasteita ovat tästä hyviä esimerkkejä. Näiden kotien lapset oppivat aistimaan ympäröivien ihmisten tunteita, mielialoja, eleitä ja ilmeitä ja hillitsemään omaa käyttäytymistään sekä tunneilmaisuaan. He oppivat miellyttämään.

Mikäli tunnistat aiheen resonoivan sinussa, jatkathan lukemista. Jos huomaat, että ylipäätään rajojen jonkinlainen määrittäminen on sinulle haasteellista, täytyy sitä lähteä opettelemaan lempeästi ja pienin askelin. Tärkeää tällä matkalla on oleellisen ymmärtää, että sinun ei tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi sitä, että asetat rajoja. Jos ihmiset ympärilläsi ovat tottuneet siihen, että sinun kanssasi onnistuu kaikki, hoidat, autat, joustat ja huolehdit, niin alkuun uusi tilanne saattaa joitakin ihmisiä kummastuttaa. Ja se riski on toki otettava, että joku hetkeksi hieman suutahtaa. Silloin on kuitenkin hyvä pohtia, että mikäli sinulle läheinen ihminen suuttuu siksi, että suojelet itseäsi ja hyvinvointiasi asettamalla rajoja, onko kyseinen ihmissuhde ylipäätään hyväksi sinulle?

Voit harjoitella asettamaan lempeästi rajoja aluksi itsellesi turvallisissa ihmissuhteissa ja alkuun pienissä tilanteissa seuraavin lausein:

”Olet rakas ja tärkeä, mutta olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja kaipaan lepoa.” / ”Olen iloinen, että pyysit juuri minua. Tänään en pysty, mutta palataanko asiaan huomenna?”

”On ihanaa jutella kanssasi, mutta juuri nyt kaipaan aikaa myös itselleni. Sopiiko, että soitan sinulle sitten, kun minulla on parempi hetki?”

”Minua harmittaa/loukkaa/mietityttää/surettaa se, mitä sanoit/miten toimit. Voidaanko jutella asiasta?”

”Ei.”/ ”Kiitos ei tällä kertaa.”/ ”Kiitos, kun kysyit juuri minua, mutta en tällä hetkellä pysty ottamaan enempää töitä/hoidettavia asioita.”

Miltä lauseet korvaasi kuulostavat? Millaisella lauseella voisit kuvitella itse harjoittelevasi lempeästi rajojen asettamista?

Muistathan, että opettelemalla asettamaan rajoja, opit samalla arvostamaan itseäsi, kunnioittamaan itseäsi, rakastamaan itseäsi ja suojelemaan niin mieltä kuin kehoasi. Asettamalla rajoja ja pitämällä niistä kiinni on mahdollista oivaltaa, ettei sinun tarvitse jatkuvasti miellyttää muita ollaksesi hyvä, riittävä ja kelpaava omana itsenäsi. <3

Julkaistu

Helpot vinkit unirytmin kääntämiseen loman jälkeen

Hiphei Mielipuuhissa-blogi on täällä taas pitkäksi venähtäneen kesätauon päätteeksi!

Hui kamala miten nopeasti ne kesälomapäivät ovat kiitäneet ohi ja elokuu on jo täällä! Itsellänikin on takana ensimmäinen työviikko loman jäljiltä. Tein jo etukäteen sellaisen päätöksen, että aion nauttia kesästä ja lomasta täysin siemauksin – myös iltaisin. Eli en halunnut lomani aikana murehtia jo etukäteen muuttunutta unirytmiä ja sen korjaamista ennen töiden alkamista. Omalla kohdallani tilanteeseen vaikutti isosti myös se, että mieheni oli jo palannut töihin ennen minua ja lapsia. Olin siis viimeisen lomaviikkoni lasten hoitovastuussa eikä omaa aikaa juuri ollut.

Mitä tästä sitten seurasi? Iltaisin, kun muu perhe oli hipsinyt nukkumaan, alkoi meikäläisen oma aika. Himmensin valot, tein iltapalaa, keitin teetä, käperryin viltin alle ja laitoin Netflixin laulamaan. Olen jäänyt aivan totaalisen koukkuun Outlander-nimiseen sarjaan. Jokainen jakso kestää noin tunnin, mikä tuntui aivan kuin olisi katsonut minielokuvaa. Tempauduin sarjaan mukaan koko sielullani niin, että unohdin ajan kulun aivan tyystin. Katsoin yhden jakson, toisen ja kolmannenkin. Ennen kuin huomasinkaan, saattoi kello olla kaksi yöllä. Ja kun tähän kombinaatioon yhdistetään kuitenkin kohtuullisen aikaiset aamuheräämiset lasten kanssa, oli väsymyksen ja univajeen kierre valmis.

Mutta ai että miten se oli ihanaa! Hiljainen talo, kesäiltojen aistikas tunnelma, oma aika. Vaikka valvolmisella käänsin unirytmini hetkeksi päälaelleen, koen sen olleen täysin sen arvoista, sillä iltojen oma-aika antoi minulle niin paljon henkisiä voimavaroja. Tämä taas auttoi minua jaksamaan raskaan viikon lasten kanssa. Ideaalitilanteessa olisin tietysti saanut omaa aikaa JA hyvät yöunet. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja sen vuoksi on välillä osattava luovia ja tehdä kompromisseja. Pitkään jatkuessa tämä ei tietysti olisi ollut järkevää, sillä loppupeleissä univaje vie ilon niistä omistakin hetkistä ja alkaa haitata arkea merkittävästi.

Minä yökkäreissä hiljaisessa kodissa. Ilo taitaa ihan vähän näkyä nassusta, vaikka kuvanlaatu onkin kovin huono 🙂

Uni on siitä jännä aihe, että vaikka jokainen tuntuu tietävän sen merkityksen ja tärkeyden hyvinvoinnilleen, niin kuinka moni oikeasti panostaa laadulliseen ja ylipäätään määrällisesti riittävään uneen? Veikkaan, että loppupeleissä kovin harva. Hyvien yöunien tielle tulee aika usein ihan vain elämä: stressi, oman ajan vähyys tai puute, koukuttuminen ruutuihin tai ylikierroksilla käyvä keho ja mieli, minkä ansiosta nukahtaminen voi olla lähes mahdotonta. Myös hyvällä unihygienialla on merkitystä, mutta jätetään se teema johonkin toiseen kertaan, sillä siitä saisi kirjoitettua kokonaisen blogitekstin verran helposti asiaa!

Mutta lupasin jakaa teille helpot vinkit unirytmin kääntämiseksi, mikäli olet juuri palannut tai palaamassa kesälomilta takaisin työn ääreen ja tunnistat, että unirytmisi on siitä (tai aivan muista syistä) sekaisin. Ennen konkreettisia vinkkejä on hyvä muistaa muutama perusasia. Näitä ovat kehon vireystila, ravinto ja ruutuaika. Mikäli tunnistat olevasi ylivireinen (=levoton, vaikea rentoutua ja rauhoittua) käy alkuillasta pienellä happihypyllä luonnossa tai kokeile tehdä hengitys- tai rentoutusharjoitus. Iltaisin ei kannata jättää ateriaa väliin ja mikäli haluat auttaa kehoasi nukahtamaan paremmin, kannattaa iltapalaan sisällyttää hiilihydraatteja, kuten puuroa, leipää tai mysliä sekä monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Ja lopuksi: puhelin kannattaa jättää kokonaan sängystä pois ja vältellä somen päätöntä selailua vähintään tunti ennen nukkumaan menoa. Pieni asia, jolla on uskomattoman iso vaikutus kehon vireystilaan!

Mutta sitten itse vinkkeihin! Ensimmäinen näistä on vinkki, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan etenkin, jos unirytmi on ollut sekaisin pidempään.

  • Vinkki 1: Aikaista sekä nukkumaan menemisen että heräämisen aikaa tilanteesta riippuen 15-30 minuutilla kerrallaan. Eli jos olet mennyt nukkumaan vaikkapa 02:00 yöllä ja herännyt 09:00 aamulla, mene unille 01:30 ja laita kello herättämään 08:30. Jatka siirtoa niin monta päivää, että olet haluamassasi unirytmissä.
  • Vinkki 2: Pyri tekemään kaikkesi, että rauhoitat ja rentoutat niin kehosi kuin mielesi ennen nukkumaan menoa. Mene noin tuntia aiemmin sänkyyn kuin tavallisesti ja laita herätyskello soimaan aamulle suoraan tavoiteaikaan. Tämän vinkin avulla unirytmi kääntyy nopeammin, mutta todennäköisesti muutama yö kuluu liian vähillä yöunilla ja olo voi sen vuoksi olla tavallista tahmeampi.

Olivatko vinkit sinulle entuudestaan tuttuja? Entä aiotko kokeilla niitä? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia!

Voimia hurjasti arkeen paluuseen sitten, kun sen aika sinulle koittaa! <3

Julkaistu

Kirjoittamisen voima

Joskus elämässäni oli aika, jolloin kirjoitin ajatuksiani ylös säännöllisesti. Alakouluikäisenä pidin säännöllisesti päiväkirjaa ja jatkoin tapaa teini-ikään asti. Päiväkirjakauden jälkeen kirjoittaminen jäi yhä osaksi elämääni. Joskus kirjoittelin ylös yksittäisiä ajatuksia, joskus jopa useampia sivuja. Joskus kirjoituksissani oli jokin punainen lanka ja joskus taas tuotin paperille pelkkää ajatuksen virtaa. Nykyisin tämä blogi korvaa osaltaan kaipuutani kirjoittamisen pariin, mutta se ei tokikaan ole täysin sama asia kuin antaa ajatusten virrata paperille.

Mikä itseä sitten estää nykyisin tarttumasta paperiin ja ryhtymästä kirjoittamaan? Ajan puute ja pikkulapsiarki ovat varmasti isoimmat ne isoimmat syyt. Kun asiaa kuitenkin oikein rehellisesti pysähtyy tarkastelemaan, on kyse (ainakin omalla kohdallani) priorisoinnista ja yksinkertaisesti vain aloittamisen vaikeudesta. Ne pienet ja vähän isommatkin arjen vapaat hetket kuluvat usein aivan muihin asioihin kuin omien ajatusten ylös kirjoittamiseen. Lisäksi kun on ollut vuosia kirjoittamatta säännöllisesti ajatuksia ylös, tuntuu aloittaminen jopa hieman pelottavalta. Entä jos en osaa enää kirjoittaa? Entä jos jään jumiin? Entä jos en saavuta enää samankaltaista tunnetta, mitä kirjoittaminen minulle aikoinaan toi?

Kirjoittamisella on ollut aivan syystä tärkeä rooli elämässäni, sillä kirjoittamisen avulla voidaan saavuttaa monenlaisia hyötyjä, joita ei tule heti edes ajatelleeksi. Kirjoittamisen avulla pystyt nimittäin lisäämään keskittymiskykyäsi, sillä se pakottaa sinut pysähtymään tähän hetkeen. Kirjoittamalla pystyt konkretisoimaan ideoita, ruokkimaan luovuutta ja tuomaan erilaisia ongelmakohtia näkyväksi. Silloin syntyy tila avata ja käsitellä erilaisia mielen ja ajatusten tasolle syntyneitä lukkoja. Luovalla kirjoittamisella (eli nimenomaan pelkällä tajunnanvirran tuottamisella paperille) voi harjoitella vapautumaan täydellisyyden tavoittelusta ja hellittämään liiallisesta itsekontrollista.

Aika mahtavia juttuja siis, ainakin omasta mielestäni. Kirjoittamalla päiväkirjanomaisesti tapahtumia, ajatuksia ja tunteita ylös on mahdollista tarkastella mielen sisällä pyöriviä asioita ikään kuin laajemmasta perspektiivistä. Vaikutus on sama kuin puhuisit mieltäsi painavista asioista jonkun toisen ihmisen kanssa. Tajunnanvirtaa tuotettaessa säännöillä ei ole väliä (kuten ei niillä itseä varten kirjoitettaessa muutenkaan ole). Kirjoittamisen paras puoli ehdottomasti onkin se, että sinun ei tarvitse osata kirjoittaa voidaksesi kirjoittaa. Sinun ei tarvitse muodostaa hienoja lauseita tai sanoja, tuottaa kieliopillisesti puhdasta tekstiä tai kirjoittaa ketään muuta kuin itseäsi varten.

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan, miten alan itsekin syttyä tästä aiheesta aivan uusin tavoin! Ostin hiljattain itselleni pitkästä aikaa vuosiin päiväkirjan, jota aion hyödyntää kaikenlaiseen omien ajatusten työstämiseen sekä ihan vain luovaan tajunnanvirtaan, missä ei tarvitse olla päätä eikä häntää.

Jos tunnistit itsessäsi kutkuttavaa tunnetta palata kirjoittamisen pariin tai ehkä kokeilla sitä ensimmäistä kertaa elämässäsi, niin minulla on sinulle kutkuttavaa kerrottavaa! Olen nimittäin luonut aiheen tiimoilta Luovan kirjoittamisen –webinaarin kollegani viestintäyrittäjän ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Tiina Piirosen (@Viestintämuija) kanssa! Webinaarissa saat itsellesi tietoa kirjoittamisen vaikutuksista ja hyödyistä hyvinvointiisi etenkin stressin hallinnan ja tunteiden säätelyn näkökulmasta. Lisäksi pääset tekemään vapaan kirjoittamisen harjoituksia, joita pystyt hyödyntämään arjessasi myös webinaarin jälkeen.

Luovan kirjoittamisen webinaari (45 min) järjestetään ti 6.6. klo 19:00. Hinta: 19€. Webinaari pidetään Teamsissa ja tallennetaan, eli voit ilmoittautua mukaan, vaikka et pääsisikään livenä paikan päälle. Aion ehdottomasti tehdä webinaarin harjoitukset itsekin! 🙂 Mukaan webinaariin pääset tämän linkin kautta ilmoittautumalla: https://docs.google.com/forms/d/1bIVezJ4RsaHDHzhxteWFXuakR52sCw9y0VOHr-i9YdM/edit

Julkaistu

Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi, perhe ja parisuhde

Tänä äitienpäivänä haluan kaiken juhlahumun keskellä avata hieman ajatuksiani äitiydestä, vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista. Sillä riittävä hyvinvoinnin tila on mielestäni edellytys sille, että äitiydestä ja vanhemmuudesta selviää ylipäätään jollain tavalla ”järjissään”. Lisäksi sellaiseen äitiin, joka haluaa voida hyvin ja pyrkii aktiivisesti edistämään omaa hyvinvointiaan, liitetään usein ajatuksia itsekkyydestä tai huonosta vanhemmuudesta. Tämä aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa kovasti kuohuntaa, minkä vuoksi koen tärkeänä avata aiheen tiimoilta keskustelua. Tämän vuoksi haluan ensi kertaa jättää blogin kommenttiosion auki. Sana on vapaa ja vaihdan kanssasi mieluusti ajatuksia. <3

Ennen kuin minusta tuli äiti ajattelin omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen olevan itsestään selvyys, jota pyrkisin edistämään kaikin tavoin, vaikka vauva taloon syntyykin. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus on ollut inhimillinen, mutta aivan uskomattoman naiivi. Sillä enhän minä millään muotoa voinut ymmärtää sitä järisyttävää kokonaisvaltaista muutosta, mitä vauvan syntymä aikaansaa itsessä, parisuhteessa ja ylipäätään koko arjessa. En myöskään kyennyt millään muotoa oikeasti valmistautumaan siihen, mitä arki vain sylissä, rinnalla, liikkuvissa vaunuissa tai kantoliinassa nukkuvan vauvan kanssa on. Tai sitä, miten vauva rauhoittuisi vain syliin ja rinnalle eikä huolisikaan tuttia tai tuttipulloa. Tai siihen, että vauva ei suostuisikaan nukkumaan pinnasängyssä, vaan haluaisi myös viettää yöt minussa kiinni.

Kukaan vanhempi ei voi etukäteen tietää, millainen vauva perheeseen on syntymässä. Joskus vauva on aikuisten kuvaamana ”helppo” ja tyytyväinen, jolloin uudenlainen arki ei välttämättä kuormita vanhempia kuin satunnaisesti. Omalla kohdallani uusi arki oli yhtä aikaa ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä, mutta myös aikamoinen shokki ajoittain kovin itkuisen ja minussa iholla kiinni viihtyvän vauvan kanssa. Ja kun tilanne ei helpottanut viikoissa tai parissa kuukaudessakaan, olo oli ajoittain lähes epätoivoinen. Minulla oli olo, että jouduin luopumaan itsestäni, omista tarpeistani ja toiveistani uudenlaista arkea ja vanhemmuutta koskien. Olin, elin ja hengitin elämää hetkellisesti vain äitiyden roolista käsin kovin tarvitsevalle vauvalleni ja tilanne täytyi vain jollain tapaa pystyä hyväksymään.

Tällaisessa tilanteessa on kovin masentavaa ryhtyä vertailemaan omaa vauva-arkea jonkun toisen vauva-arjen kanssa. Ja vaikka kuinka ymmärtäisi vertailun olevan turhaa ja tarpeetonta, sitä tekee siitä huolimatta. Äitiyteen liittyy nimittäin myös aivan valtaisan hormonimyrsykyn lisäksi sellainen tunteiden kirjo, johon valmistautuminen etukäteen lienee kohtuullisen mahdotonta. Nämä tunteet voivat yhden tunnin sisään risteillä tyytyväisyydestä ja ilon ja onnen kyyneleistä suruun, murheisiin, kiukkuun ja ahdistukseen – ja aivan kaikkeen tältä väliltä.

Kun sitten tällaiseen elämäntilanteeseen ja edellä kuvatun kaltaiseen vauva-arkeen joku kysyy: ”Ai miten niin et ehdi kokata kaikkea itse tai jaksa treenata?” liikutaan hyvin herkällä maaperällä. Tällöin somen kuvavirta treenaavista pienten vauvojen äideistä, täydellisen hyvin palautuneista vartaloista, siististä kodista, tyytyväisistä vauvoista, huolitellusta ulkonäöstä tai omin kätösin valmistetuista vauvan soseista eivät useinkaan inspiroi, vaan päin vastoin ahdistavat ja masentavat.

Mutta etenkin tällaisen vauva-arjen keskellä (puhumattakaan niistä kuuluisista ruuhkavuosista) olisi erityisen tärkeää sallia itselleen aikaa irti vauvasta, aikaa syödä rauhassa ja riittävästi, aikaa käydä rauhassa suihkussa ja laittautua, aikaa nähdä välillä myös ystäviä ja aikaa liikkua siten kuin mieli ja keho juuri sillä hetkellä kaipaavat ja tarvitsevat. Tärkeää olisi oivaltaa, että sinun hyvinvoivan äitiyden ei tarvitse näyttää samalta kuin kaverin tai sometutun. Omaa hyvinvointia voi ja pitää edistää myös raskaan vauva- ja pikkulapsiarjen keskellä säännöllisesti, mutta sen voi tehdä itselle ja omaan arkeen sopivin keinoin ja tavoin.

Haluan jakaa sinulle, joka olet ehkä samankaltaisessa elämäntilanteessa, omat vinkkini siihen, miten omaa hyvinvointia voi lempein keinoin edistää, vaikka arki oman vauvan tai lapsen kanssa olisi kovin intensiivistä. Jaathan matalalla kynnyksellä myös omia vinkkejäsi kommentteihin! <3

  • Lakkaa vertailemasta omaa äitiyttäsi, valintojasi, päätöksiäsi, tapojasi ja arkeasi toisen äidin omiin. Sinä olet itsesi ja oman lapsesi paras asiantuntija. Luota vaistoihisi ja tee rohkeasti valintoja, jotka tuntuvat sinusta oikeilta.
  • Hyvän äidin tai hyvinvoivan vauvan mittari ei ole täysimetys, tutittomuus, luomuruoka, itse tehdyt soseet, vauva nukkui heräämättä pinnasängyssä -yöt tai vauvan yllä olevat merkkivaatteet.
  • Mitä enemmän kykenet suhtautumaan päiviisi go with the flow -mantralla, sitä vähemmän kohtaat pettymyksiä, jos omat odotukset tai tavoitteet eivät syystä tai toisesta täyttyisikään.
  • Opettele myös toteuttamaan asioita enemmän go with the flow -asenteella. Jos lapsi nukkuukin hyvin, älä jää odottelemaan heräämistä, vaan käy sillä aikaa suihkussa, siivoa, syö, katso Netflixiä, venyttele, jumppaa, meikkaa, soita ystävälle. Lapsi kyllä ilmoittaa ollessaan hereillä. Itse olen tuhlannut lukemattoman määrän omaa aikaani siihen, että olen vakaasti uskonut vauvan heräävän ihan näillä näppäimillä ja jäänyt odottelemaan sitä ajatellen ”en kuitenkaan ehdi aloittaa/tehdä mitään”. Ja voi miten paljon asioita olisin näinä hetkinä saanut tehtyä tai ihan vain oltua rauhassa sohvalla!
  • Ota päiväunet yhtä aikaa lapsen kanssa. Hyvin nukkuneena jaksat paremmin ja olet vähemmän itkuisempi.
  • Pyri varaamaan kaappeihin helppoja, mutta terveellisiä ja riittävän energiapitoisia välipaloja ja ruokia. Itselle toimivat äitiyslomalla hyvin erilaiset puurot, leipä, pähkinät, karjalanpiirakka, riisikakut, välipala- ja proteiinipatukat, jogurtit ja rahkat, marjat ja hedelmät. Lounaaksi voi syödä hyvin vaikkapa valmisruokaa – paljon parempi kuin jättää syömättä ruoka kokonaan kiireen tai ajanpuutteen vuoksi.
  • Syö silloin kun on nälkä. Jos imetä (ja vaikka et imettäisikään), kulutat valtavan määrän energiaa. Uskalla syödä riittävästi.
  • Vaunulenkit tai kehon liikuttaminen muilla itselle mieluisilla tavoilla tukevat synnytyksestä palautumista, omaa jaksamista, mielen hyvinvointia ja helpottavat mahdollista palautumiseen liittyvää kehoahdistusta, sillä saat kehoasi liikuttamalla kokemuksia siitä, mihin kehosi pystyy sen sijaan, miltä se tällä hetkellä näyttää.
  • Pyydä rohkeasti apua silloin, kun oikeasti tarvitset tai vain kaipaat sitä. Sinun ei tarvitse pärjätä ja selviytyä kaikesta yksin. Mikäli puoliso tai isovanhemmat eivät ole läsnä tai syystä tai toisesta apuna riittävästi, apua voi hakea ilmaiseksi/hyvin pienellä budjetilla mm. oman kotikaupungin seurakunnan tai MLL:n lastenhoitoavun kautta.

Lähes kaikesta tähän blogitekstiin liittyvästä voisi kirjoittaa melkeinpä oman postauksen, niin paljon olisi itsellä aiheeseen liittyen vielä ajatuksia ja sanottavaa! Mutta tähän on tällä erää hyvä lopettaa. Nyt haluan toivottaa ihanaa ja ennen kaikkea hyvinvoivaa äitienpäivää jokaiselle äidille, isoäidille, äitipuolelle, sijaisäidille, vara-äidille, äidiksi tulevalle, äidiksi itsensä kokevalle ja jokaiselle äidiksi haluavalle! Muistathan, että sinulla on oikeus huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, eikä se tee sinusta itsekästä tai huonoa vanhempaa. Päinvastoin: hyvinvoiva äiti tarkoittaa hyvinvoivaa lasta, perhettä ja parisuhdetta!

Facebook
Instagram