Mitä hyötyä on kehoyhteyden vahvistamisesta ja vinkit sen vahvistamiseen

Stressi ja kuormittava arki aikaansaavat herkästi sellaisen tilan, jossa suoritamme mielen sisäisiä vaatimuksia, täytämme muiden ihmisten tarpeita ja rastitamme to do -listalta kohtia toisensa jälkeen. Tällaiselle tilalle on olemassa monenlaisia tunnistettavia termejä, kuten ruuhkavuodet tai arjen oravanpyörä. Pitkään ja liian kuormittavana jatkuessaan ne voivat herkästi johtaa korkean toimintakyvyn ahdistukseen, masennukseen tai uupumukseen saakka. Yhteistä näille kaikille on, että yhteys omaan kehoon ja sen tarpeisiin on hämärtynyt. Tällöin elämme kovin irrallaan omasta kehostamme emmekä enää välttämättä osaa tunnistaa tai kunnioittaa sen viestejä, vaan yksinkertaisesti sivuutamme ne tyystin.

Syitä kehon viestien sivuuttamiselle voi olla monenlaisia. Monesti suorittamiseen taipuvaisille ihmisille tyypillinen tapa toimia on painaa eteenpäin huolimatta siitä, jaksaisiko keho ottaa enää yhtäkään askelta. Kehoyhteyden menettäminen ei myöskään tapahdu hetkessä, vaan irtautuminen tapahtuu monesti useiden vuosien toiminnan seurauksena. Kun kehoyhteyttä halutaan palauttaa ja vahvistaa, vaaditaan tähänkin prosessiin aikaa, lempeyttä ja rutkasti toistoja.

Kehoyhteydestä puhuttaessa ei voida olla puhumatta samaan hengenvetoon kehon ja mielen yhteydestä. Ihmiskeho on siitä uskomaton kokonaisuus, että keho ja mieli toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Käytännössä tämä näkyy siten, että kun mieleemme hiipii erilaisia ajatuksia, ne nostattavat meissä erilaisia tunteita ja tunteet taas näkyvät kehossamme erilaisina reaktioina. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia tällainen monille hyvin tyypillinen ajatus: ”olen lihava”. Tällainen ajatus nostattaa meissä herkästi ahdistuksen, surun, häpeän tai inhon tunteita. Nämä tunteet tuntuvat kehossa: rintakehää voi puristaa, vatsa olla kipeä, kurkussa voi tuntua palan tunne, kädet voivat puristua nyrkkiin tai lihakset eri puolella kehoa jännittyä.

Kun yhteys omaan kehoon on kadoksissa, on meidän kovin vaikeaa kuunnella kehomme perustarpeita: nälkää, janoa, levon ja unen tarvetta, vessahätää, liikkeen tarvetta, hoivan tai läheisyyden kaipuuta. Ja kuten ehkä jo tässä kohtaa arvaat, näiden perustarpeiden kuuntelemisella ja niihin vastaamisella on merkittävä yhteys hyvinvointiimme, jaksamiseemme, työkykyymme, ihmissuhteisiimme ja erilaisten sairauksien kehittymiseen eli terveyteemme. Tämän vuoksi on yksinkertaisesti viisasta olla kiinnostunut siitä, mitä kehosi erilaiset viestit oikeastaan tarkoittavat ja miten niihin voisi paremmin opetella vastaamaan.

Muutaman yksinkertaisen harjoituksen avulla pääset kehoyhteyden vahvistamisessa hyvään alkuun:

  • Pohdi, miltä nälkä ja jano tuntuvat kehossasi. Jos et tunnista kovin hyvin nälkää ja janoa, mieti miten ne heijastuvat toimintakykyysi. Kärsitkö esimerkiksi keskittymisvaikeuksista, aivosumusta, työmuistin heikkoudesta, aikaansaamattomuudesta, vetämättömästä olosta tai heikotuksesta?
  • Pyri vastaamaan nälkään ja janoon mahdollisimman nopeasti lykkäämättä niitä tuonnemmaksi. Sama koskee vessahätää: käy vessassa heti, kun koet sille oikeasti tarvetta.
  • Pohdi, miten liikkeen ja levon tarve heijastelevat kehoosi. Näkyykö esimerkiksi liikkeen tarve vireystason laskuna, levottomana olona, asennon vaihtamisen tarpeena tai vaikeutena istua aloillaan?
  • Tarkkaile säännöllisesti sydämen sykettä ja hengitystäsi. Onko hengityksesi pinnallista ja nopeaa vai rauhallista ja syvää? Mistä ne kertovat sinulle?
  • Skannaa kehoasi säännöllisesti: miltä eri kehon osissa tuntuu? Ovatko hartiasi jännittyneet, särkeekö päätä, tuntuuko jossakin kipua tai särkyä? Huomioi myös sellaiset kehon osat, joissa olo tuntuu hyvältä tai mukavalta. Voisitko esimerkiksi hengittämisen avulla siirtää tätä hyvää tunnetta myös muualle kehoon?

Kehosi on äärimmäisen viisas. Se tietää, mitä se tarvitsisi toimiakseen kunnolla ja voidakseen hyvin. Vaalimalla kehoasi ja yhteyttä siihen pidät huolta arvokkaimmasta ja pitkäaikaisemmasta elämänkumppanistasi – sinusta itsestäsi. <3

Entäs jos sanotkin ei?

Hyvinvointiin liittyy olennaisesti taito sanoa pieni, mutta ah niin hankala sana: ei. Kieltäytymisen, rajojen vetämisen ja ei:n sanomisen hankaluus juontaa usein juurensa temperamenttipiirteisiin sekä sellaisiin ihmisiin, joilla on taipumusta suorittamiseen ja muiden miellyttämiseen. Tällöin taustalla saattaa olla pelkoa konflikteista, hankaluus tuottaa toisille pettymystä ja toisaalta vaikeus tehdä itsekkäältä tuntuvia päätöksiä ja valintoja.

On kuitenkin sanomattakin selvää, että mikäli jatkuvasti hylkäät omat tarpeesi ja ignooraat tunteesi, suoritat ja miellytät muita, ei oikeastaan ole mitään rajoja sille, miten pahasti voit palaa loppuun. Sillä ei:n sanomisen taitoon kytkeytyy yhtäaikaisesti kyky sekä kuunnella ja tunnistaa omia tarpeita (mitä kaipaan juuri nyt, tässä hetkessä) että kyky priorisoida niitä huolimatta toisten ihmisten ajatuksista tai mielipiteistä.

Kun ei:n sanominen on vaikeaa, alkaa moni hyvinvoinnin osa-alue hiljalleen ajautua vaikeaan oravanpyörään. Tällöin töissä voi olla vaikeaa kieltäytyä itselle annetuista ylimääräisistä tehtävistä tai projekteista, lopettaa työt suunnitellusti tai olla vilkuilematta työpuhelinta tai -sähköpostia vapaa-ajalla. Omassa elämässä tulee herkästi hoidettua niin oman perheen, sukulaisten kuin ystävienkin asioita, kuunneltua huolia ja murheita, harrastettua, sovittua tapaamisia ja lupauduttua leipomis- ja siivousavuksi erilaisiin juhliin. Omasta ajasta ja unesta tingitään eikä vuorokauden tunnit tahdo riittää liikkumiselle, food preppailusta nyt puhumattakaan. Kieltäytymisen hankaluus voi näkyä sosiaalisissa tilanteissa myös siten, että herkuille, vielä yhdelle santsiannokselle tai alkoholille voi tuntua hyvin vaikealta sanoa ei, vaikka mieli kovasti tekisikin.

Ei:n sanomisen hankaluus ajaa meidät sellaiseen kiireen sävyttämään arkeen, jossa on hyvin hankalaa pysähtyä kuulostelemaan, miltä omassa kehossa tuntuu tai mielessä liikkuu. Kyky olla yhteydessä omaan itseen heikkenee, minkä vuoksi omien tarpeiden tunnistaminen voi olla jopa mahdotonta. Samaan aikaan palautuminen on jatkuvasti puutteellista ja kuormitus kasvaa kasvamistaan. Joskus tilanteen saa lopullisesti pysähtymään vasta se, kun ihminen uupuu ja palaa kertakaikkisen pahasti loppuun. Myös masennuksen ja ahdistuksen oireet, ilottomuus, haluttomuus, vetämätön olo, erilaiset kivut ja säryt, huono ruokahalu tai tunteisiin/stressiin syöminen ja haasteet unessa voivat kieliä kehon käyvän jatkuvasti ylikierroksilla.

Mikäli tunnistat, että sinun on vaikeaa vetää rajoja, pitää itsesi puolia ja sanoa yksinkertaisesti ei, kokeile näitä vinkkejä:

  • Mieti etukäteen erilaisia keinoja kieltäytyä kohteliaasti, mutta tiukasti. Voit kirjoittaa lauseita ylös paperille tai harjoitella niiden sanomista ääneen.
  • Kieltäytymistä kannattaa pehmittää positiivisuudella ja ystävällisyydellä. Voit esimerkiksi sanoa: ”Kiitos – olen otettu, että pyysit minua, mutta valitettavasti en pysty tätä hoitamaan, koska … toivottavasti löydät hommaan jonkun muun!”
  • Harjoittele ensin kieltäytymään pienistä, jopa vähäpätöisiltä tuntuvista asioista. Mahdollista itsellesi siis runsaasti onnistumisen kokemuksia ja iloitse niistä!
  • Jatka harjoittelua sinnikkäästi. Lopulta huomaat, että kieltäytymisestä ei seuraa mitään kamalaa tai kurjaa. Usein kieltäytyjään suhtaudutaan ymmärtäväisesti etenkin, kun omia rajojaan osaa vetää kohteliaasti.

Koska aivomme ovat taipuvaisia katastrofiajatteluun, voit lopuksi pohtia vielä seuraavaa: Mikä on pahinta mitä voisi sattua silloin, kun sanot ei? Listaa kaikki mieleesi tulevat asiat ylös ja tarkastele niitä kriittisesti. Ovatko ne realistisia vai erilaisten tunteidesi synnyttämiä pelkoja siitä, mitä voisi tapahtua? Kirjoittamalla näitä pelkoja ylös on helpompaa suhtautua niihin hieman neutraalimmin.

Saying no can be the best form of self-care”. <3

Facebook
Instagram