Mitä pysyvä elämäntapamuutos oikeasti vaatii?

Moni tavoittelee pysyvää muutosta tehdessään omassa arjessa erilaisia tekoja hyvinvointinsa eteen. Usein nämä teot käsittävät konkreettisesti muutoksia ruokavaliossa ja/tai liikunnan määrässä. Jotkut tekevät muutoksia omatoimisesti, mutta useimmat kaipaavat tähän tueksi jonkinlaista dieettiä, valmennusta tai muuta ohjelmaa. Harmillisesti nämä hyvinvointialan tarjoamat menetelmät eivät usein anna tähän sellaisia työkaluja, joilla saataisiin aikaiseksi pysyviä muutoksia.

Poikkeuksia varmasti on, mutta yleisesti ottaen dieettikulttuurin on tarkoituksena tehdä rahaa sillä, että asiakas palaa yhä uudelleen ostamaan uuden valmennuksen. Se, millä asiakas saadaan tähän koukkuun on tarjota valmennus, jota noudattamalla saadaan kyllä aikaiseksi tuloksia, mutta keinot ovat usein sellaisia, ettei niitä pystytä varsinaisen valmennuksen jälkeen kovin kauaa ylläpitämään siellä omassa arjessa. Kun hiljalleen sitten palataan takaisin niihin vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin, alkaa oma olo ja keho ahdistaa ja mieli kaivata jälleen uutta valmennusta, johon tarttua. Ja kas – kierre on valmis.

Mikäli toiveenasi on tällä kertaa tehdä oikeasti pysyvä elämäntapamuutos sinulle sopivin keinoin, jatka lukemista. Ennen minkäänlaisen elämäntapamuutoksen tekemistä tulisi pysähtyä aivan aluksi selventämään itselleen vastaus kolmeen kysymykseen: mitä, miksi ja miten.

MITÄ? Usko pois, tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin voisi aluksi kuvitella! Aivan ensimmäiseksi on hyvä selventää itselleen, mitä itse asiassa haluaa tavoitella, ovatko tavoitteet realistisia ja miten niitä mitataan. Mikäli tavoitteena on saada mahdollisimman nopea, kymmenien kilojen painonpudotus ja mahtua samoihin farkkuihin kuin 10 vuotta sitten, on tavoitetta syytä tarkastella kriittisellä otteella. Onko se järkevä? Onko se oikeasti hyvinvointiani lisäävä? Onko tärkeämpää pudottaa mahdollisimman paljon painoa vai keskittyä lisäämään omaa psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja? Onko onnistumisen mittarina vain paino tai sentit vai onko yhtä hyvä onnistumisen mittari esimerkiksi vähemmän stressaantunut ja ahdistunut mieli tai lisääntynyt yöuni?

MIKSI? Ennen elämäntapamuutoksen (eli pysyvien, hyvinvointiasi lisäävien tekojen) tekemistä sinun täytyy löytää oikeasti sinua motivoiva syy muutoksen tekemiselle. Näiden syiden tulee olla henkilökohtaisia. Elämäntapamuutosta ei tehdä kestävästi siksi, että kumppanisi toivoo sinun laihduttavan tai koet kehosi olevan vääränlainen yhteiskunnallisten normien vuoksi. Tällöin syy muutokselle ei lähde sinun omista tarpeista ja toiveista, vaan ympäröivän yhteiskunnan ja muiden ihmisten. Kirjaa siis itsellesi selkeät tavoitteet siitä, mitä haluat saavuttaa elämäntapamuutoksella. Tällainen syy voisi esimerkiksi olla: haluan pysyä terveenä ja aktiivisena, jotta pystyn eläkkeellä matkustelemaan, haluan pystyä leikkimään ja temmeltämään lasten kanssa tai haluan kävellä portaat hengästymättä hikeen saakka.

Nämä omat, henkilökohtaiset syyt ja niistä muodostetut tavoitteet toimivat myös kannustajinasi silloin, kun elämäntapamuutoksen tielle tulee arki: huonosti nukutut yöt, stressi, kiire ja väsymys. Palaamalla omiin miksi-tekijöihin autat itseäsi jaksamaan vaikeiden aikojen yli.

MITEN? Muutosten tekeminen vaatii aina aikaa, arjen hallintaa, voimavaroja sekä kykyä priorisoida ja johtaa itseä. Nämä kaikki ovat elementtejä, jotka on oltava kunnossa, jotta sinulle ja arkeen muodostuu ylipäätään jonkinlainen pohja muutoksen tekemiselle. Voimavarat voivat toki olla vähissä ennen muutoksen tekemistä, mutta ne usein lisääntyvät hyvinvoinnin kokonaisvaltaisen kohenemisen myötä lähes itsestään. Selkeällä suunnittelulla vähennät stressiä, selkeytät omaa toimintaasi ja annat itsellesi muutenkin paremmat mahdollisuudet saavuttaa asetetut tavoitteet. Hyvä ensimmäinen askel voisi olla ajankäytön seurannan toteuttaminen. Näin pääset paremmin kartalle siitä, mihin aika vuorokaudessa oikeasti kuluu ja mihin sitä todellisuudessa haluaisit käyttää.

Näihin kysymyksiin vastaamalla annat itsellesi jo huikean paljon paremmat lähtökohdat pysyvän elämäntapamuutoksen toteuttamiseen. Millainen tahansa muutos arkeen tulisi aina tehdä sinun ITSESI takia. Jos olet aiemmin yrittänyt tehdä pysyviä muutoksia siinä onnistumatta, todennäköisesti jokin yllä olevista kohdista ei vain ole läpikäyty tarpeen vaatimalla tavalla tai olet yrittänyt muuttaa liikaa asioita kerralla sellaisin tavoin, jotka eivät ole sopineet juuri sinulle ja sinun arkeesi.

Ja se ei ole katastrofi. Sinua ei ole tuomittu epäonnistumaan. Sinussa ei ole vikaa.

Muistuta itseäsi tänään siitä, että olet kaiken hyvän arvoinen. Ja jos haluat, istahda alas ja vastaa itsellesi kysymyksiin: mitä, miksi ja miten?

Mielekäs muutos – voiko se oikeasti toimia?

Dieettikulttuuri on opettanut meidät siihen, että hyvinvointia kuuluu edistää kurinpalautuksen avulla. Tähän sisältyy ajatus siitä, että hyvinvointiin liittyy tietynlaisia sääntöjä ja että näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa jonkinlaista ikävää ja ei-toivottua. Esimerkkinä tästä toimii loistavasti dieettikulttuurin perusajatus siitä, että ruoat jaotellaan sallittuihin ja kiellettyihin ja että jälkimmäiseen sortumalla seurauksena on lihominen.

Dieettikulttuuri vetoaa markkinoinnissaan epätoivoisten ihmisten tunteisiin. Tässä on isketty todelliseen kultasuoneen, sillä kukapa meistä ei haluaisi eroon omasta kehoahdistuksesta ja mahdollisista ylimääräisistä kiloista mahdollisimman helposti, nopeasti ja vaivattomasti?

On sanomattakin selvää, että liian tiukkaa ja rajoittavaa dieettiä vain harva jaksaa ylläpitää kovin montaa viikkoa. Puhumattakaan siitä, että tällainen dieetti opettaisi meille sitä, miten oppisimme syömään ja liikkumaan tasapainoisesti myös dieetin jälkeen! Olen itse läpikäynyt elämässäni lukuisia dieettejä saamatta yhdestäkään niistä irti sellaisia tapoja tai tottumuksia, joita pystyisin tai haluaisin noudattaa pitkäaikaisesti omassa arjessani.

Tästä päästäänkin dieettikulttuurin nerokkuuteen: se kertoo meille kaiken tarvittavan siitä, mitä tarvitset painonpudotukseen neljässä viikossa. Mutta se jättää kertomatta sinulle, miten sovellat tietoa ja oppimaasi omaan arkeen niin, että esimerkiksi dieetillä pudotettujen kilojen ylläpitäminen onnistuisi. Sen sijaan se myy sinulle uuden dieetin, johon on uskomattoman helppoa tarttua silloin, kun ahdistus takaisin hiipivistä kiloista on voimakkaimmillaan.

Itse en kannata enää millään mittarilla dieettien noudattamista, mikäli toiveissa on päästä eroon kehoahdistuksesta, oppia pitämään omasta kehostaan, syödä terveellisemmin, liikkua säännöllisemmin tai pudottaa hieman painoa. Oman valmennusfilosofiani mukaan muutoksia arkeen voi nimittäin tehdä niin paljon mielekkäämmilläkin tavoilla, jotka ovat kaiken lisäksi lempeitä.

Moni kuitenkin epäilee näiden lempeiden ja mielekkäiden tapojen toimivuutta. Uskoisin, että tässä ollaan hyvin samankaltaisen ilmiön äärellä kuin silloin, kun ihminen vertaa mielessään rauhallisen kävelylenkin ja HIIT-treenin eroja: happihyppely ei saa meidän mielissämme samankaltaista arvostusta kuin sykkeet korviin saakka nostava hikitreeni. Uskomme, että kovalla treenillä kulutamme enemmän kaloreita, minkä johdosta laihdumme tehokkaammin ja nopeammin kuin rauhallisella kävelylenkillä. On totta, että kovatehoinen treeni kuluttaa enemmän sitä tehdessä kuin rauhallinen, matalasykkeinen kävely. Mutta raju treeni vaatii keholtamme kävelyä enemmän niin energiaa, lihasvoimaa, nopeutta kuin reaktiokykyä sekä rutkasti enemmän aikaa treenikertojen väliin, jotta kehomme ehtii palautua treenin aiheuttamasta kuormituksesta. Lisäksi väsyneenä, stressaantuneena tai kuormittuneena HIIT-treenin kimppuun on kovin vaikea, jos ei jopa mahdoton lähteä. Kävelylenkille kehosi taas on lähes aina vastaanottavainen, sen voi toteuttaa päivittäin ja sen avulla voi useimmissa tapauksissa helpottaa mm. väsymystä ja stressiä.

Vertauskuvallisesti kyseessä on siis kovin samankaltainen ilmiö. Kun ryhdymme rajoittamaan äkkiä syömistämme ja liikkumaan moninkertaisesti aiempaan verrattuna, vaadimme keholtamme ja mieleltämme aiempaa enemmän, jolloin kuormituskäyrä pomppaa pilviin. Pienemmillä, lempeämmillä ja asteittain etenevillä muutoksilla voisimme kuitenkin päästä samaan – ellei jopa parempaan – lopputulokseen. Se kuitenkin vaatii meiltä enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä ja usein ulkopuolisen valmentajan apua.

Kumpaa tapaa sinä pystyisit ylläpitämään helpommin ja säännöllisemmin esimerkiksi vuoden ajan? Tai vaikkapa 10 vuotta? Entäpä kumman tavan avulla uskoisit saavuttavasi oikeasti niitä pysyviä tuloksia?

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa!

Facebook
Instagram