Tämä aihe on sellainen, josta voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan. Sen nimi voisi olla ”Mestarimiellyttäjän suorituspäiväkirja”. Se kiteyttäisi kovin lahjakkaasti kaiken sen, mikä omassa hyvinvoinnissani on menneisyydessä ollut pahemman kerran pielessä. Onneksi niistä ajoista on aikaa ja nykyisin olen oppinut (kantapään kautta) asettamaan rajoja ja pitelemään niistä kiinni itseäni ja hyvinvointiani suojellakseni.
Kuitenkin kaikesta kokemastani ja nykyisestä ammattitaidostani huolimatta minäkin olen vain ihminen. Joskus huomaan yhä, että on olemassa tilanteita tai ihmisiä, joiden edessä huomaan olevani yllättävän aseeton pitämään kiinni rajoistani. Yksinkertaisimmillaan tilanne voi tulla vastaan työelämässä, jolloin ei:n sanominen onkin yhtäkkiä kovin haastavaa ja äkkiä huomaan hukkuvani töihin. Tai ihmissuhteessa, jossa antaa toisen kohdella itseä huonosti kerta toisensa jälkeen ja siitä huolimatta jatkuvasti ymmärtää ja antaa anteeksi. Pohjimmiltaan kyse on ainakin itselläni siitä, että haluaa olla mieliksi ja näin välttää omasta toiminnasta toiselle mahdollisesti aiheutuvan mielipahan, suuttumuksen tai loukkaantumisen.
Syitä miellyttämiselle voi olla useita. Monesti miellyttämään elämässään oppinut on omaksunut tavan jo varhaisilta lapsuusvuosilta. Usein taustalla on jonkinlainen trauma tai esimerkiksi tilanne, jolloin kotona ei ole ollut mahdollista näyttää omia negatiivisia tunteita vapaasti ja on samaan hengenvetoon joutunut varomaan suututtamasta aikuisia. Lapsuudenkodit, joissa on käytetty alkoholia tai muita päihteitä tai joiden aikuisilla on ollut jonkinlaisia mielenterveyden haasteita ovat tästä hyviä esimerkkejä. Näiden kotien lapset oppivat aistimaan ympäröivien ihmisten tunteita, mielialoja, eleitä ja ilmeitä ja hillitsemään omaa käyttäytymistään sekä tunneilmaisuaan. He oppivat miellyttämään.
Mikäli tunnistat aiheen resonoivan sinussa, jatkathan lukemista. Jos huomaat, että ylipäätään rajojen jonkinlainen määrittäminen on sinulle haasteellista, täytyy sitä lähteä opettelemaan lempeästi ja pienin askelin. Tärkeää tällä matkalla on oleellisen ymmärtää, että sinun ei tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi sitä, että asetat rajoja. Jos ihmiset ympärilläsi ovat tottuneet siihen, että sinun kanssasi onnistuu kaikki, hoidat, autat, joustat ja huolehdit, niin alkuun uusi tilanne saattaa joitakin ihmisiä kummastuttaa. Ja se riski on toki otettava, että joku hetkeksi hieman suutahtaa. Silloin on kuitenkin hyvä pohtia, että mikäli sinulle läheinen ihminen suuttuu siksi, että suojelet itseäsi ja hyvinvointiasi asettamalla rajoja, onko kyseinen ihmissuhde ylipäätään hyväksi sinulle?
Voit harjoitella asettamaan lempeästi rajoja aluksi itsellesi turvallisissa ihmissuhteissa ja alkuun pienissä tilanteissa seuraavin lausein:
”Olet rakas ja tärkeä, mutta olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja kaipaan lepoa.” / ”Olen iloinen, että pyysit juuri minua. Tänään en pysty, mutta palataanko asiaan huomenna?”
”On ihanaa jutella kanssasi, mutta juuri nyt kaipaan aikaa myös itselleni. Sopiiko, että soitan sinulle sitten, kun minulla on parempi hetki?”
”Minua harmittaa/loukkaa/mietityttää/surettaa se, mitä sanoit/miten toimit. Voidaanko jutella asiasta?”
”Ei.”/ ”Kiitos ei tällä kertaa.”/ ”Kiitos, kun kysyit juuri minua, mutta en tällä hetkellä pysty ottamaan enempää töitä/hoidettavia asioita.”
Miltä lauseet korvaasi kuulostavat? Millaisella lauseella voisit kuvitella itse harjoittelevasi lempeästi rajojen asettamista?
Muistathan, että opettelemalla asettamaan rajoja, opit samalla arvostamaan itseäsi, kunnioittamaan itseäsi, rakastamaan itseäsi ja suojelemaan niin mieltä kuin kehoasi. Asettamalla rajoja ja pitämällä niistä kiinni on mahdollista oivaltaa, ettei sinun tarvitse jatkuvasti miellyttää muita ollaksesi hyvä, riittävä ja kelpaava omana itsenäsi. <3
