Irti kahlitsevasta epäonnistumisen pelosta

Olen viettänyt suurimman osan elämästäni peläten epäonnistumista. Se on pelottanut niin hirmuisesti, että se on estänyt minua pyrkimästä kohti omia unelmia. Kun epäonnistumista pelkää, alkaa herkästi välttelemään tilanteita, joissa on pienikin mahdollisuus mokata. Tällöin tulee ikään kuin huomaamatta eläneeksi elämää jatkuvalla mukavuusalueella, jossa ei tarvitse kohdata vaikeita tunteita tai sietää epävarmuutta. Mukavuusalueella ihminen kokee pitelevänsä lankoja visusti omissa käsissään. Mukavuusalueella omataan tietoa, ymmärrystä ja osaamista, jolloin kaikenlainen tekeminen on helppoa ja mutkatonta. Me ihmiset tarvitsemme mukavuusaluetta elämäämme säännöllisesti, siinä ei itsessään ole mitään väärää. Mutta mikäli olemme mukavuusalueella jatkuvasti, emme opi emmekä kehity. Ja tämä taas herkästi on suurin syy sille, että omat unelmat tuntuvat kovin kaukaisilta ja saavuttamattomilta.

Jos tunnistat itsessäsi piirteitä siitä, että sinun on vaikea epäonnistua ja että tämä pelko jollakin tavalla kahlitsee sinua, et ole tuntemustesi kanssa yksin. Epäonnistumisen pelko voi juontaa juurensa monenlaisista syistä. Siihen kietoutuu vaikeutta sietää ja käsitellä negatiivisia tunteita (kuten ahdistusta, häpeää ja surua) ja lisäksi se on vahvasti kytköksissä itsetuntoon ja minäkuvaan. Myös yhteiskunta ja sosiaalinen media korostavat ja nostavat esiin onnistujatarinoita. On paljon helpompaa tehdä somepostaus suuresta onnistumisen hetkestä kuin kymmenistä epäonnistumisista ennen sitä. Sen vuoksi epäonnistumisen pelosta irti pyristeleminen ei ole aivan niin yksinkertaista, että hoetaan peilin edessä mantraa ja sen jälkeen mikään ei enää pelota.

Puhun varmasti lähes kyllästymiseen saakka niin valmennuksissani kuin Instagramin puolella (@mielipuuhissa) tunnetaitojen merkityksestä hyvinvoinnissa. Mutta tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että niillä todella on aivan valtava vaikutus kovin monenlaisiin hyvinvoinnin haasteisiin. Siksipä ensimmäinen askel kahlitsevasta epäonnistumisen pelosta irrottautumiseen onkin opetella tulemaan sinuiksi ahdistuksen, surun, häpeän ja pelon tunteiden kanssa. Ei mikään helppo juttu ja vaatii rutkasti aikaa, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja toistoja. Mutta ilman näiden tunteiden parempaa käsittelemistä ei epäonnistumisen pelon taklaaminenkaan onnistu.

Toinen askel on siinä oivalluksessa, että epäonnistuminen ei tee sinusta epäonnistujaa. Se ei siis ole millään tavalla kytköksissä siihen, miten taitava, lahjakas, hyväksyttävä, arvokas tai pätevä ihminen olet. Epäonnistuminen ei siis määritä sinua ihmisenä. Se ei liity oikeastaan mitenkään muutoin sinuun kuin siten, että mokaaminen on normaalia, luonnollista ja sen vuoksi osa ihmisyyttä. Jokainen meistä epäonnistuu joskus.

Epäonnistumiseen liittyy valtavasti negatiivisia mielikuvia. Sen ajatellaan usein olevan jotenkin noloa ja sellaista, josta täytyy visusti vaieta. Epäonnistumisista ei puhuta ystävien kesken tai työpaikan kahvihuoneissa. Mutta niistä voidaan kyllä osoitetaan tarvittaessa syyttävällä sormella. Kolmas askel liittyykin yleiseen mokakulttuurin muutokseen, jossa jokaisella meistä on vastuu. Moka on lahja. Mokaamalla me voimme oppia. Mokaaminen kuuluu osaksi onnistumisen ja kasvun prosessia. Usein vasta mokaamalla oikein isosti ja kunnolla, voimme saavuttaa suuria asioita.

Kaikenlaisista epäonnistumisista tulisi puhua nykyistä avoimemmin ja kannustavammin, ei häpeillen ja syytellen. Kun jokainen meistä uskaltaisi tuoda rohkeammin esiin niin pieniä kuin isoja epäonnistumisia, vähenee myös pelko epäonnistua kuin itsestään. Oma pelkoni epäonnistua on vähentynyt roimasti edellä mainituilla askelilla. Olen myös alkanut jakaa jatkuvasti enemmän epäonnistumisen kokemuksia läheisten ja ystävieni kanssa. Nämä keskustelut ovat olleet oivalluttavia ja opettaneet, ettei epäonnistumisessa oikeastaan ole yhtään mitään sellaista, mitä tarvitsisi hävetä.

Kun pääsin irti epäonnistumisen pelon kahleista, uskalsin 11 vuoden odottelun jälkeen ryhtyä yrittäjäksi. Edelleen on jaksoja, jolloin pelko epäonnistua voimistuu niin, että tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Sen sijaan, että oikeasti heittäisin hanskat tiskiin, annan tunteiden tulla ja juttelen niistä jonkun kanssa, hengittelen ja nukun yön yli. Usein seuraava päivä on jo helpompi. Epäonnistuminen saa jännittää ja pelottaa, mutta mikäli se estää sinua pyrkimästä kohti omia unelmia, sitä vastaan kannattaa ehdottomasti taistella. Juju on siinä, että ei luovuta, vaikka välillä pelottaisi, jännittäisi ja ahdistaisikin.

Miten sinä suhtaudut epäonnistumisiin?

Helpot vinkit unirytmin kääntämiseen loman jälkeen

Hiphei Mielipuuhissa-blogi on täällä taas pitkäksi venähtäneen kesätauon päätteeksi!

Hui kamala miten nopeasti ne kesälomapäivät ovat kiitäneet ohi ja elokuu on jo täällä! Itsellänikin on takana ensimmäinen työviikko loman jäljiltä. Tein jo etukäteen sellaisen päätöksen, että aion nauttia kesästä ja lomasta täysin siemauksin – myös iltaisin. Eli en halunnut lomani aikana murehtia jo etukäteen muuttunutta unirytmiä ja sen korjaamista ennen töiden alkamista. Omalla kohdallani tilanteeseen vaikutti isosti myös se, että mieheni oli jo palannut töihin ennen minua ja lapsia. Olin siis viimeisen lomaviikkoni lasten hoitovastuussa eikä omaa aikaa juuri ollut.

Mitä tästä sitten seurasi? Iltaisin, kun muu perhe oli hipsinyt nukkumaan, alkoi meikäläisen oma aika. Himmensin valot, tein iltapalaa, keitin teetä, käperryin viltin alle ja laitoin Netflixin laulamaan. Olen jäänyt aivan totaalisen koukkuun Outlander-nimiseen sarjaan. Jokainen jakso kestää noin tunnin, mikä tuntui aivan kuin olisi katsonut minielokuvaa. Tempauduin sarjaan mukaan koko sielullani niin, että unohdin ajan kulun aivan tyystin. Katsoin yhden jakson, toisen ja kolmannenkin. Ennen kuin huomasinkaan, saattoi kello olla kaksi yöllä. Ja kun tähän kombinaatioon yhdistetään kuitenkin kohtuullisen aikaiset aamuheräämiset lasten kanssa, oli väsymyksen ja univajeen kierre valmis.

Mutta ai että miten se oli ihanaa! Hiljainen talo, kesäiltojen aistikas tunnelma, oma aika. Vaikka valvolmisella käänsin unirytmini hetkeksi päälaelleen, koen sen olleen täysin sen arvoista, sillä iltojen oma-aika antoi minulle niin paljon henkisiä voimavaroja. Tämä taas auttoi minua jaksamaan raskaan viikon lasten kanssa. Ideaalitilanteessa olisin tietysti saanut omaa aikaa JA hyvät yöunet. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja sen vuoksi on välillä osattava luovia ja tehdä kompromisseja. Pitkään jatkuessa tämä ei tietysti olisi ollut järkevää, sillä loppupeleissä univaje vie ilon niistä omistakin hetkistä ja alkaa haitata arkea merkittävästi.

Minä yökkäreissä hiljaisessa kodissa. Ilo taitaa ihan vähän näkyä nassusta, vaikka kuvanlaatu onkin kovin huono 🙂

Uni on siitä jännä aihe, että vaikka jokainen tuntuu tietävän sen merkityksen ja tärkeyden hyvinvoinnilleen, niin kuinka moni oikeasti panostaa laadulliseen ja ylipäätään määrällisesti riittävään uneen? Veikkaan, että loppupeleissä kovin harva. Hyvien yöunien tielle tulee aika usein ihan vain elämä: stressi, oman ajan vähyys tai puute, koukuttuminen ruutuihin tai ylikierroksilla käyvä keho ja mieli, minkä ansiosta nukahtaminen voi olla lähes mahdotonta. Myös hyvällä unihygienialla on merkitystä, mutta jätetään se teema johonkin toiseen kertaan, sillä siitä saisi kirjoitettua kokonaisen blogitekstin verran helposti asiaa!

Mutta lupasin jakaa teille helpot vinkit unirytmin kääntämiseksi, mikäli olet juuri palannut tai palaamassa kesälomilta takaisin työn ääreen ja tunnistat, että unirytmisi on siitä (tai aivan muista syistä) sekaisin. Ennen konkreettisia vinkkejä on hyvä muistaa muutama perusasia. Näitä ovat kehon vireystila, ravinto ja ruutuaika. Mikäli tunnistat olevasi ylivireinen (=levoton, vaikea rentoutua ja rauhoittua) käy alkuillasta pienellä happihypyllä luonnossa tai kokeile tehdä hengitys- tai rentoutusharjoitus. Iltaisin ei kannata jättää ateriaa väliin ja mikäli haluat auttaa kehoasi nukahtamaan paremmin, kannattaa iltapalaan sisällyttää hiilihydraatteja, kuten puuroa, leipää tai mysliä sekä monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Ja lopuksi: puhelin kannattaa jättää kokonaan sängystä pois ja vältellä somen päätöntä selailua vähintään tunti ennen nukkumaan menoa. Pieni asia, jolla on uskomattoman iso vaikutus kehon vireystilaan!

Mutta sitten itse vinkkeihin! Ensimmäinen näistä on vinkki, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan etenkin, jos unirytmi on ollut sekaisin pidempään.

  • Vinkki 1: Aikaista sekä nukkumaan menemisen että heräämisen aikaa tilanteesta riippuen 15-30 minuutilla kerrallaan. Eli jos olet mennyt nukkumaan vaikkapa 02:00 yöllä ja herännyt 09:00 aamulla, mene unille 01:30 ja laita kello herättämään 08:30. Jatka siirtoa niin monta päivää, että olet haluamassasi unirytmissä.
  • Vinkki 2: Pyri tekemään kaikkesi, että rauhoitat ja rentoutat niin kehosi kuin mielesi ennen nukkumaan menoa. Mene noin tuntia aiemmin sänkyyn kuin tavallisesti ja laita herätyskello soimaan aamulle suoraan tavoiteaikaan. Tämän vinkin avulla unirytmi kääntyy nopeammin, mutta todennäköisesti muutama yö kuluu liian vähillä yöunilla ja olo voi sen vuoksi olla tavallista tahmeampi.

Olivatko vinkit sinulle entuudestaan tuttuja? Entä aiotko kokeilla niitä? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia!

Voimia hurjasti arkeen paluuseen sitten, kun sen aika sinulle koittaa! <3

Näin opit saavuttamaan tavoitteesi

Ennen kuin kerron sinulle, miten opit saavuttamaan hyvinvointiin liittyviä tavoitteitasi on sinun tärkeää ymmärtää seuraavaa: se, että kokee voivansa hyvin tarkoittaa jokaiselle meistä hieman erilaisia asioita. Joku nauttii hyvin työntäyteisestä ja tarkasti aikataulutetusta arjesta, toinen taas vapaammasta ja rennommasta menosta, jossa on tilaa spontaaniudelle. Myös mahdollisuudet voida hyvin vaihtelevat eri elämäntilanteissa isosti. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmalla on usein rajallisemmin aikaa ja voimavaroja käytössä oman hyvinvoinnin edistämiseksi kuin yksin asuvalla. Puhumattakaan siitä, että kaikilla ei ole samanarvoisesti käytössään resursseja. Vaikka moni hyvinvointiteko ei vaadi lainkaan rahaa, on hyvinvoinnista tehty valtavaa bisnestä, jossa merkkivaatteet, teknologia ja välineet sekä lisäravinteet alkavat herkästi sanella reunaehtoja yksilön toiminnalle ja osallistumiselle.

Tämän vuoksi on hyvin hankalaa antaa kaikille suoraan toimivia tai kovin yksioikoisia ohjeita siitä, miten juuri sinä voisit voida parhaammalla mahdollisella tavalla hyvin. Melko usein se vaatii pysähtymistä, oman arjen analysointia, tavoitteiden realisointia ja priorisoinnin opettelua. Se, mikä toimii juuri tässä elämäntilanteessa parhaiten sinulle ei välttämättä ole paras ratkaisu ystävällesi. Ja tämä on se juurisyy sille, miksi minä perustin Mielipuuhissa-valmennuskonseptin. Sillä omasta mielestäni hyvinvointi ei ole jotakin, mitä myydään Prisman alelaarista paketissa kelmuun käärittynä jokaiselle ohikulkijalle alennettuun hintaan. Se on jokaiselle meistä kovin erilaisia ratkaisuja, tapoja ja tekoja arjessa.

Mutta hieman raflaava otsikkoni kuitenkin antoi sinulle lupauksen siitä, että tulet saamaan tästä tekstistä itsellesi keinoja saavuttaa tavoitteesi ja sitä kautta luoda kestäviä hyvinvointitekoja arkeesi. Ja tulen pitämään lupaukseni, mutta se tulee vaatimaan sinulta hieman työtä. Sillä mikäli oikeasti tahdot oppia lisäämään hyvinvointiasi kestävin keinoin, se ei tapahdu hetkessä. Joskus se saattaa vaatia pitkänkin ajan, monia yrityksiä ja kokeiluja ennen kuin juuri sinulle toimiva keino löytyy. Parhaan tuloksen saat, jos pystyt suhtautumaan tähän matkaan uteliaasti ja kärsivällisesti. Eli juuri päinvastoin, mitä dieettikulttuuri on meille opettanut.

Tulen seuraavaksi jakamaan sinulle keinon, mitä käytän Mielipuuhissa-valmennuksessa omien valmennettavieni kanssa ensimmäisellä tapaamiskerralla, jonka aikana asetetaan valmennukselle yhdessä selkeät tavoitteet. Kun haluat lisätä arkeesi kestäviä hyvinvointitekoja, pohdi aivan ensimmäiseksi oletko valmis tekemään muutoksen toimintatapoihisi. Sillä yllättävän monesti koko homma kaatuu siihen, että ihminen ei olekaan valmis luopumaan tai edes joustamaan sellaisista tavoista ja tottumuksista, jotka ovat hyvinvoinnin edistämisen esteenä. Jos koet aidosti olevasi valmis tekemään muutoksen:

  • Listaa itsellesi ylös kolme tärkeintä tavoitettasi hyvinvointia koskien. Nämä tavoitteet voivat olla esimerkiksi: haluan laihtua kymmenen kiloa, haluan nukkua vähintään seitsemän tuntia joka yö, haluan aloittaa liikuntaharrastuksen tai haluan opetella syömään säännöllisesti vähintään neljä kertaa päivässä. Pyri tekemään tavoitteistasi mahdollisimman konkreettisia ja huolehdi, että
  • Tämän jälkeen valitse näistä kolmesta tavoitteesta alkuun yksi, jota lähdet edistämään aktiivisesti.
  • Lähde sen jälkeen miettimään, millaisia tekoja tämän tavoitteen saavuttaminen sinulta vaatisi. Nämä teot voivat olla esimerkiksi: en enää korvaa herkuilla aterioita, menen iltaisin 30 min aikaisemmin sänkyyn, kartoitan oman kotikaupunkini harrastusvaihtoehdot tai harjoittelen ottamaan eväät päivittäin mukaan töihin. Tarvittaessa pilko teot vielä pienempiin osiin, esimerkiksi näin: 1. kartoitan oman kotikaupunkini harrastusvaihtoehdot, 2. selvitän, miten niihin pääsee tutustumaan ja 3. sovin kalenteriini päivän, jolloin menen kokeilemaan harrastusta.
  • Kerro tavoitteestasi jollekin läheisellesi. Tavoitteen ääneen kertominen auttaa sinua sen edistämisessä ja mieltäsi sen prosessoinnissa.
  • Aseta itsellesi jonkinlainen aikaraja, jossa haluat saavuttaa tavoitteesi.
  • Fokusoi ja harjoittele priorisoimaan aikaa ja energiaa näiden tekojen edistämiseen. Käytä tässä sinulle parhaiten toimivia keinoja: muistutuksia, to do-listoja, ystävän tai kumppanin apua ja tukea.
  • Toista näitä tekoja niin kauan, kunnes tavoite on saavutettu.

Yllä olevia vinkkejä voi tottakai soveltaa myös muihin kuin hyvinvoinnin edistämiseen liittyviin tavoitteisiin. Tavoitteen saavuttamisessa ja muutoksen tekemisessä hyvin oleellista on, että tavoite on sinulle tärkeä, sinua sisäisesti motivoiva ja innostava sekä riittävän konkreettinen ja realistinen. Tällöin siihen on helpompaa sitoutua myös silloin, kun arki on ajoittain stressaavaa.

Joskus selkeistä toimintavaiheista huolimatta muutoksen tekeminen omin voimin voi tuntua liian vaikealta ja raskaalta. Tähän on yleensä syynä liian epärealistiset tavoitteet, puutteelliset voimavarat ja/tai vaikeus hallita ja priorisoida omaa ajankäyttöä. Tällöin voi olla hyödyllistä lähteä toteuttamaan muutoksia valmentajan avulla, jolloin saat vahvempaa tukea ja työkaluja muutoksen tekemisen tueksi. Klikkaamalla tästä voit varata itsellesi ilmaisen 30 min konsultaation, jolloin pääset yhdessä kanssani keskustelemaan siitä, miten minä voisin olla sinun hyvinvointimatkallasi ja muutosten opettelun tekemisen tukena.

Mikä meni pieleen?

Jos olet aikaisemmin yrittänyt toteuttaa jonkinlaista elämäntapamuutosta, laihduttaa tai jollakin tavalla muokata kehoasi, niin haluaisin kysyä sinulta, miten onnistuit? Pääsitkö tavoitteeseesi suunnitellusti vai jouduitko kenties yrittämään muutosta useamman kerran ennen onnistumista? Vai kävikö sinulle niin (kuten useimmille meistä käy), että yritit, mutta syystä tai toisesta et saavuttanut tavoitteitasi?

Väitän, että jokainen meistä tuntee jonkun, joka on joskus laihduttanut, parhaillaan laihduttaa tai koettaa jollakin tapaa muokata omaa kehoaan. Tyytymättömyys itseen tai omaan kehoon on kasvanut tänä päivänä räjähdysmäisen suureksi. Ihminen vertaa itseään toisiin ja pyrkii sopeutumaan joukkoon. Tälle on luontainen tarve, joka osittain pohjaa selviytymisvaistoon. Sosiaalinen media mahdollistaa meille paljon hyvää, mutta myös alustan kiusaamiselle, syrjinnälle, kehovihalle ja vertailulle. Vaikka teoriassa tietäisit, miten epäaito sosiaalinen median muokattu ja filtteröity kuvakavalkadi on, voi siihen tunnetasolla olla hyvin hankala tehdä rajanvetoa. Vaikka järki ymmärtäisikin kuvan olevan muokattu, saattaa se silti vedota tunteisiimme ja tarpeisiimme olla hyväksytty toisten silmissä ja vertailua tapahtuu tahtomattakin.

Jos tunnistit, että aiemmat yrityksesi muuttaa elintapojasi parempaan eivät ole onnistuneet, pysähdytääs hetkeksi tämän teeman äärelle. Haluan kertoa ensin sinulle muutaman erilaisen esimerkin omasta historiastani. Jos olet seurannut minua Instagramissa saatat ehkä tietää, että oma taustani on seilannut pitkän matkan hyvinvoinnin ääripäistä nykyiseen tasapainoon. Käytännössä olen ollut ylipainoinen, anorektinen, ortorektinen ja koukussa erilaisiin dieetteihin ja lihasten muokkaukseen tähtääviin ohjelmiin. Koko tätä värikästä aikaa seurasi tiiviisti ajatukset ja uskomukset siitä, että kehoni on jollain tapaa vääränlainen.

Mikä omalla matkallani sitten meni pieleen? Monikin asia. Ja ajattelin jakaa ne kanssasi. Ehkä omat esimerkkini voisivat jollakin tavalla olla hyödyksi sinulle, jotta ymmärtäisit, mikä omalla matkallasi on saattanut olla pysyvien muutosten tiellä ja mihin sinun jatkossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Noniin, here we go:

  1. Dieetille ryhtyminen, kun ainut motivaatio muutoksen tekemiselle on saada erilainen keho. Tämä on ollut suurin ja tärkein syyni hyvin monelle epäonnistumiselle. Nimittäin mikäli muutokseen ei ole mitään muuta itseä sisäisesti motivoivaa tekijää kuin muokata kehon ulkomuotoa, päädymme nopeasti tyytymättömyyden ja epäonnistumisten tunteiden kehään. Keho muuttuu hitaasti eikä yksikään pikadieetti anna vielä sellaisia tuloksia, mitä siltä usein lähdemme hakemaan. Lopputulos: koet epäonnistuneesi ja palaat vanhoihin tapoihisi ja tottumuksiisi.
  2. Teet liian monta isoa muutosta samanaikaisesti. Usein erilaiset dieetit ja kehon muokkaukseen tähtäävät ohjelmat laittavat monta hyvinvoinnin palikkaa ”kuntoon” samaan aikaan: ruokavalio saattaa muuttua radikaalisti, liikunnan määrä viikkotasolla moninkertaistua, liikunnan intensiteetti nousta totutusta. Monen elimistö saattaa mennä uusista ja itselle oudoista ruoka-aineista sekaisin tai keho mennä liikunnan rajusta määrästä ja kasvaneesta intensiteetistä aivan jumiin, minkä vuoksi palautuminen ja unen laatu hetkellisesti heikentyvät. Lopputulos: mikäli hölläystä ja aikaa elimistön tottumiselle ei anneta riittävästi, palautuminen jää vajaaksi eikä kehitystä yksinkertaisesti tapahdu toivotulla tavalla. Koet jälleen epäonnistuneesi.
  3. Motivaation ja dieetin alkuvaiheen innostuksessa unohdat, mikä toimii juuri sinulle ja sinun arkeesi. Massavalmennukset valmentavat aina massoja, eivät sinua yksilönä. Ne eivät mitenkään pysty huomioimaan sitä, millainen tyyppi sinä olet, mitä sinä tarvitset, mikä toimii juuri sinulle ja sinun tai perheesi arkeesi parhaiten. Lopputulos: lopulta arkesi, vapaa-aikasi, työsi tai perheesi vaatimukset ajavat dieetin rakenteiden ja vaatimusten ohi ja hiljalleen palaat vanhoihin tapoihisi ja tottumuksiisi.
  4. Et kiinnitä huomiota itsetuntemuksen, tunnesäätelyn, stressin- ja arjenhallinnan taitoihin, vaan keskityt täysillä muuttamaan liikunta- ja ruokavaliotottumuksiasi. Moni dieetti tai hyvinvoinnin kohentamiseen tähtäävä valmennus sisältää tietoa riittävän nukkumisen tärkeydestä, palautumisen merkityksestä sekä oikeanlaisesta ”mindsetistä” muutokselle. Usein ohjeet jäävät kuitenkin tasolle: ”Huolehdi, että nukut vähintään 8 tuntia unta joka yö, venyttelet ja teet kehonhuoltoa sekä pidät kirkkaasti tavoitteesi mielessä!” Ne eivät kuitenkaan kerro sitä, että miten pitää toimia, kun stressaa, ahdistaa, töissä deadlinet puskevat päälle, lapset valvottavat öisin, koti on kaaos, ystävän huolet painavat mieltä tai itsen ja oman ajan priorisoiminen arjessa ylipäätään tuntuu vaikealta. Lopputulos: arjen ja elämän muut velvollisuudet vievät aikaasi ja huomiotasi dieetin ohi. Koet jälleen epäonnistuneesi.

Huomaatko listassa toistuvan kaavan – tai ainakin kovin samankaltaiset lopputulokset? Olen itse läpikäynyt jokaisen yllä olevan kohdan ja väitän, että vähintäänkin osa niistä on tuttuja myös sinulle, mikäli olet aiemmin epäonnistunut tavoitteidesi saavuttamisessa. Miksi me (itseni mukaan lukien) sitten niin kovin usein silti ostamme näitä massavalmennuksia, vaikka olisimme aiemmin epäonnistuneet niiden kanssa – jopa useita kertoja? Kun olen tätä omalta kohdaltani pohtinut, päädyin seuraavaan lopputulemaan: ne ovat halpoja, ne ovat houkuttelevia, ne tarjoavat helpon ja konkreettisen ratkaisun psyykkiseen pahaan oloon ja niitä edustaa ja markkinoi usein sellaiset vartalot, joita itse kovin kipeästi kaipaa.

Itse en saavuttanut yhdenkään massavalmennuksen avulla kaipaamiani tuloksia, vaikka läpikävin niitä ennen omien lasteni syntymää, jolloin arjessa oli huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja keskittyä vain itseen. Ja usko pois, punnitsin parsakaalitkin grammalleen (mikä on mielestäni nyt ajateltuna aivan järjetöntä toimintaa).

Nämä omat kokemukset saivat minut kiinnostumaan hyvinvoinnista uusin silmin ja lopulta opiskelemaan ja työllistymään tälle alalle. Minun missioni valmentajana on tarjota sinulle ja sinun arkeesi yksilöityjä toimintatapoja, joita toteutetaan askel kerrallaan samalla mielen hyvinvoinnin taitoja tukien. Sillä en vain itse jaksa enää uskoa siihen, että tuolla perinteisellä oravanpyörällä saataisiin aikaiseksi oikeasti kestäviä tuloksia. Mitä mieltä itse olet?

Mielekäs muutos – voiko se oikeasti toimia?

Dieettikulttuuri on opettanut meidät siihen, että hyvinvointia kuuluu edistää kurinpalautuksen avulla. Tähän sisältyy ajatus siitä, että hyvinvointiin liittyy tietynlaisia sääntöjä ja että näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa jonkinlaista ikävää ja ei-toivottua. Esimerkkinä tästä toimii loistavasti dieettikulttuurin perusajatus siitä, että ruoat jaotellaan sallittuihin ja kiellettyihin ja että jälkimmäiseen sortumalla seurauksena on lihominen.

Dieettikulttuuri vetoaa markkinoinnissaan epätoivoisten ihmisten tunteisiin. Tässä on isketty todelliseen kultasuoneen, sillä kukapa meistä ei haluaisi eroon omasta kehoahdistuksesta ja mahdollisista ylimääräisistä kiloista mahdollisimman helposti, nopeasti ja vaivattomasti?

On sanomattakin selvää, että liian tiukkaa ja rajoittavaa dieettiä vain harva jaksaa ylläpitää kovin montaa viikkoa. Puhumattakaan siitä, että tällainen dieetti opettaisi meille sitä, miten oppisimme syömään ja liikkumaan tasapainoisesti myös dieetin jälkeen! Olen itse läpikäynyt elämässäni lukuisia dieettejä saamatta yhdestäkään niistä irti sellaisia tapoja tai tottumuksia, joita pystyisin tai haluaisin noudattaa pitkäaikaisesti omassa arjessani.

Tästä päästäänkin dieettikulttuurin nerokkuuteen: se kertoo meille kaiken tarvittavan siitä, mitä tarvitset painonpudotukseen neljässä viikossa. Mutta se jättää kertomatta sinulle, miten sovellat tietoa ja oppimaasi omaan arkeen niin, että esimerkiksi dieetillä pudotettujen kilojen ylläpitäminen onnistuisi. Sen sijaan se myy sinulle uuden dieetin, johon on uskomattoman helppoa tarttua silloin, kun ahdistus takaisin hiipivistä kiloista on voimakkaimmillaan.

Itse en kannata enää millään mittarilla dieettien noudattamista, mikäli toiveissa on päästä eroon kehoahdistuksesta, oppia pitämään omasta kehostaan, syödä terveellisemmin, liikkua säännöllisemmin tai pudottaa hieman painoa. Oman valmennusfilosofiani mukaan muutoksia arkeen voi nimittäin tehdä niin paljon mielekkäämmilläkin tavoilla, jotka ovat kaiken lisäksi lempeitä.

Moni kuitenkin epäilee näiden lempeiden ja mielekkäiden tapojen toimivuutta. Uskoisin, että tässä ollaan hyvin samankaltaisen ilmiön äärellä kuin silloin, kun ihminen vertaa mielessään rauhallisen kävelylenkin ja HIIT-treenin eroja: happihyppely ei saa meidän mielissämme samankaltaista arvostusta kuin sykkeet korviin saakka nostava hikitreeni. Uskomme, että kovalla treenillä kulutamme enemmän kaloreita, minkä johdosta laihdumme tehokkaammin ja nopeammin kuin rauhallisella kävelylenkillä. On totta, että kovatehoinen treeni kuluttaa enemmän sitä tehdessä kuin rauhallinen, matalasykkeinen kävely. Mutta raju treeni vaatii keholtamme kävelyä enemmän niin energiaa, lihasvoimaa, nopeutta kuin reaktiokykyä sekä rutkasti enemmän aikaa treenikertojen väliin, jotta kehomme ehtii palautua treenin aiheuttamasta kuormituksesta. Lisäksi väsyneenä, stressaantuneena tai kuormittuneena HIIT-treenin kimppuun on kovin vaikea, jos ei jopa mahdoton lähteä. Kävelylenkille kehosi taas on lähes aina vastaanottavainen, sen voi toteuttaa päivittäin ja sen avulla voi useimmissa tapauksissa helpottaa mm. väsymystä ja stressiä.

Vertauskuvallisesti kyseessä on siis kovin samankaltainen ilmiö. Kun ryhdymme rajoittamaan äkkiä syömistämme ja liikkumaan moninkertaisesti aiempaan verrattuna, vaadimme keholtamme ja mieleltämme aiempaa enemmän, jolloin kuormituskäyrä pomppaa pilviin. Pienemmillä, lempeämmillä ja asteittain etenevillä muutoksilla voisimme kuitenkin päästä samaan – ellei jopa parempaan – lopputulokseen. Se kuitenkin vaatii meiltä enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä ja usein ulkopuolisen valmentajan apua.

Kumpaa tapaa sinä pystyisit ylläpitämään helpommin ja säännöllisemmin esimerkiksi vuoden ajan? Tai vaikkapa 10 vuotta? Entäpä kumman tavan avulla uskoisit saavuttavasi oikeasti niitä pysyviä tuloksia?

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa!

ALKU

Tuntuu aika jännittävältä kirjoittaa näitä sanoja ja todeta, että tässä tämä nyt on – blogini ensimmäinen teksti! Haluan ihan ensimmäiseksi kertoa hieman itsestäni ja siitä, mitä Mielipuuhissa-blogin on tarkoitus sinulle tästä hetkestä eteenpäin tarjota.

Täältä Blogin ja sivuston takaa löytyy Sanna, 31-vuotias nainen, äiti ja vaimo. Harrastuksia on elämässäni ollut joskus useita, kuten musiikkia, piirtämistä ja valokuvausta. Lasten myötä kaikki ”ylimääräinen” on jäänyt odottamaan parempia aikoja. Kiireisen elämäntilanteeni vuoksi viikoittaisesta liikunnasta kuntosalilla ja tanssitunneilla on muodostunut minulle se ainoa säännöllinen harrastus. Rakastan aamupaloja (hotelliaamupalat parasta!), ylipäätään hitaita aamuja, metsässä samoilua, kirjoittamista, lukemista, merta, hyvää kahvia, hyvää ruokaa, ajanviettoa ystävien kanssa, musiikin kuuntelua sekä elämässä ylipäätään spontaaneja juttuja ja rutiineja sopivassa suhteessa.

Nykyisin haluan huolehtia hyvinvoinnistani ja samalla nauttia elämästä. Joskus oli aika, jolloin hyvinvointi oli mulle tosi ehdotonta ja rajoittavaa. Se oli joko-tai. Nykyään hyvinvointi tarkoittaa ennemmin sekä-että. Voin syödä salaattia ja suklaakakkua. Voin juoda smoothieta ja viiniä. Voin hikoilla kuntosalilla ja tanssilattialla yökerhossa. Mikään näistä ei sulje toisiaan pois tai edusta mulle puhtaasti terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä!

Olen löytänyt itseni siitä porukasta, joka kriisiytyy ikääntymisestä ja haluaa ottaa elämästä mahdollisimman paljon irti: nähdä, elää, tuntea, kokea. Kun omat kolmikymppiset kolkutteli ovella, kävin läpi melkoisen mylläkän sen suhteen kuka oikein olen ja mitä elämältä haluan. Kuopukseni oli tuolloin vasta 4kk ikäinen.

Hyvinvointi ja sen eri teemat ovat olleet minulle tärkeitä pitkään. Kun silmiini osui hyvinvointivalmentajan koulutuskokonaisuus, en miettinyt asiaa kovin kauaa. No, rehellisesti sanottuna päätöstä saattoi vauhdittaa myös jonkinlainen hormonicocktail. Oli niin tai näin, päätös oli ehdottomasti oikea. Koulutuksen jälkeen minulla oli valtava halu ja palo luoda lempeä ja yksilön kokonaisvaltaisesti huomioiva valmennuskokonaisuus ja tästä Mielipuuhissa sai alkunsa.

Mutta, kerron valmennuksestani lisää hieman myöhemmin. Tietoa löytyy myös kotisivuiltani www.mielipuuhissa.com. Löydät minut myös sosiaalisesta mediasta: Instagramista @mielipuuhissa ja Facebookista nimellä Mielipuuhissa – Hyvinvointivalmennus.

Mielipuuhissa-blogista pääset jatkossa lukemaan tekstejä monipuolisesti hyvinvoinnin eri teemoista, kuten mielen ja kehon hyvinvoinnista, tasapainoisesta syömisestä ja liikkumisesta, itsetunnosta, kehosuhteesta sekä arjen hallinnasta ja palautumisesta. 

Kerron täällä sekä omia kokemuksiani että jaan oivalluksia matkaltani, mutta yhtä lailla annan vinkkejä sinulle sovellettavaksi omaan arkeen. Toipuvana miellyttäjä-suorittajana myös elämästä nauttiminen, höllääminen ja itseen myötätuntoisesti suhtautuminen ovat teemoina vakituisessa käsittelyssä. Ruuhkavuosivuodatuksilta et myöskään todennäköisesti tule täysin välttymään. Toivon koko sydämestäni, että blogini voisi antaa sinulle tietoa, inspiraatiota, vertaistukea ja oivalluksia – niin itsestäsi, hyvinvoinnistasi kuin omasta arjestasi. 

Ihanaa, kun olet täällä!

Facebook
Instagram