Mikä meni pieleen?

Jos olet aikaisemmin yrittänyt toteuttaa jonkinlaista elämäntapamuutosta, laihduttaa tai jollakin tavalla muokata kehoasi, niin haluaisin kysyä sinulta, miten onnistuit? Pääsitkö tavoitteeseesi suunnitellusti vai jouduitko kenties yrittämään muutosta useamman kerran ennen onnistumista? Vai kävikö sinulle niin (kuten useimmille meistä käy), että yritit, mutta syystä tai toisesta et saavuttanut tavoitteitasi?

Väitän, että jokainen meistä tuntee jonkun, joka on joskus laihduttanut, parhaillaan laihduttaa tai koettaa jollakin tapaa muokata omaa kehoaan. Tyytymättömyys itseen tai omaan kehoon on kasvanut tänä päivänä räjähdysmäisen suureksi. Ihminen vertaa itseään toisiin ja pyrkii sopeutumaan joukkoon. Tälle on luontainen tarve, joka osittain pohjaa selviytymisvaistoon. Sosiaalinen media mahdollistaa meille paljon hyvää, mutta myös alustan kiusaamiselle, syrjinnälle, kehovihalle ja vertailulle. Vaikka teoriassa tietäisit, miten epäaito sosiaalinen median muokattu ja filtteröity kuvakavalkadi on, voi siihen tunnetasolla olla hyvin hankala tehdä rajanvetoa. Vaikka järki ymmärtäisikin kuvan olevan muokattu, saattaa se silti vedota tunteisiimme ja tarpeisiimme olla hyväksytty toisten silmissä ja vertailua tapahtuu tahtomattakin.

Jos tunnistit, että aiemmat yrityksesi muuttaa elintapojasi parempaan eivät ole onnistuneet, pysähdytääs hetkeksi tämän teeman äärelle. Haluan kertoa ensin sinulle muutaman erilaisen esimerkin omasta historiastani. Jos olet seurannut minua Instagramissa saatat ehkä tietää, että oma taustani on seilannut pitkän matkan hyvinvoinnin ääripäistä nykyiseen tasapainoon. Käytännössä olen ollut ylipainoinen, anorektinen, ortorektinen ja koukussa erilaisiin dieetteihin ja lihasten muokkaukseen tähtääviin ohjelmiin. Koko tätä värikästä aikaa seurasi tiiviisti ajatukset ja uskomukset siitä, että kehoni on jollain tapaa vääränlainen.

Mikä omalla matkallani sitten meni pieleen? Monikin asia. Ja ajattelin jakaa ne kanssasi. Ehkä omat esimerkkini voisivat jollakin tavalla olla hyödyksi sinulle, jotta ymmärtäisit, mikä omalla matkallasi on saattanut olla pysyvien muutosten tiellä ja mihin sinun jatkossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Noniin, here we go:

  1. Dieetille ryhtyminen, kun ainut motivaatio muutoksen tekemiselle on saada erilainen keho. Tämä on ollut suurin ja tärkein syyni hyvin monelle epäonnistumiselle. Nimittäin mikäli muutokseen ei ole mitään muuta itseä sisäisesti motivoivaa tekijää kuin muokata kehon ulkomuotoa, päädymme nopeasti tyytymättömyyden ja epäonnistumisten tunteiden kehään. Keho muuttuu hitaasti eikä yksikään pikadieetti anna vielä sellaisia tuloksia, mitä siltä usein lähdemme hakemaan. Lopputulos: koet epäonnistuneesi ja palaat vanhoihin tapoihisi ja tottumuksiisi.
  2. Teet liian monta isoa muutosta samanaikaisesti. Usein erilaiset dieetit ja kehon muokkaukseen tähtäävät ohjelmat laittavat monta hyvinvoinnin palikkaa ”kuntoon” samaan aikaan: ruokavalio saattaa muuttua radikaalisti, liikunnan määrä viikkotasolla moninkertaistua, liikunnan intensiteetti nousta totutusta. Monen elimistö saattaa mennä uusista ja itselle oudoista ruoka-aineista sekaisin tai keho mennä liikunnan rajusta määrästä ja kasvaneesta intensiteetistä aivan jumiin, minkä vuoksi palautuminen ja unen laatu hetkellisesti heikentyvät. Lopputulos: mikäli hölläystä ja aikaa elimistön tottumiselle ei anneta riittävästi, palautuminen jää vajaaksi eikä kehitystä yksinkertaisesti tapahdu toivotulla tavalla. Koet jälleen epäonnistuneesi.
  3. Motivaation ja dieetin alkuvaiheen innostuksessa unohdat, mikä toimii juuri sinulle ja sinun arkeesi. Massavalmennukset valmentavat aina massoja, eivät sinua yksilönä. Ne eivät mitenkään pysty huomioimaan sitä, millainen tyyppi sinä olet, mitä sinä tarvitset, mikä toimii juuri sinulle ja sinun tai perheesi arkeesi parhaiten. Lopputulos: lopulta arkesi, vapaa-aikasi, työsi tai perheesi vaatimukset ajavat dieetin rakenteiden ja vaatimusten ohi ja hiljalleen palaat vanhoihin tapoihisi ja tottumuksiisi.
  4. Et kiinnitä huomiota itsetuntemuksen, tunnesäätelyn, stressin- ja arjenhallinnan taitoihin, vaan keskityt täysillä muuttamaan liikunta- ja ruokavaliotottumuksiasi. Moni dieetti tai hyvinvoinnin kohentamiseen tähtäävä valmennus sisältää tietoa riittävän nukkumisen tärkeydestä, palautumisen merkityksestä sekä oikeanlaisesta ”mindsetistä” muutokselle. Usein ohjeet jäävät kuitenkin tasolle: ”Huolehdi, että nukut vähintään 8 tuntia unta joka yö, venyttelet ja teet kehonhuoltoa sekä pidät kirkkaasti tavoitteesi mielessä!” Ne eivät kuitenkaan kerro sitä, että miten pitää toimia, kun stressaa, ahdistaa, töissä deadlinet puskevat päälle, lapset valvottavat öisin, koti on kaaos, ystävän huolet painavat mieltä tai itsen ja oman ajan priorisoiminen arjessa ylipäätään tuntuu vaikealta. Lopputulos: arjen ja elämän muut velvollisuudet vievät aikaasi ja huomiotasi dieetin ohi. Koet jälleen epäonnistuneesi.

Huomaatko listassa toistuvan kaavan – tai ainakin kovin samankaltaiset lopputulokset? Olen itse läpikäynyt jokaisen yllä olevan kohdan ja väitän, että vähintäänkin osa niistä on tuttuja myös sinulle, mikäli olet aiemmin epäonnistunut tavoitteidesi saavuttamisessa. Miksi me (itseni mukaan lukien) sitten niin kovin usein silti ostamme näitä massavalmennuksia, vaikka olisimme aiemmin epäonnistuneet niiden kanssa – jopa useita kertoja? Kun olen tätä omalta kohdaltani pohtinut, päädyin seuraavaan lopputulemaan: ne ovat halpoja, ne ovat houkuttelevia, ne tarjoavat helpon ja konkreettisen ratkaisun psyykkiseen pahaan oloon ja niitä edustaa ja markkinoi usein sellaiset vartalot, joita itse kovin kipeästi kaipaa.

Itse en saavuttanut yhdenkään massavalmennuksen avulla kaipaamiani tuloksia, vaikka läpikävin niitä ennen omien lasteni syntymää, jolloin arjessa oli huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja keskittyä vain itseen. Ja usko pois, punnitsin parsakaalitkin grammalleen (mikä on mielestäni nyt ajateltuna aivan järjetöntä toimintaa).

Nämä omat kokemukset saivat minut kiinnostumaan hyvinvoinnista uusin silmin ja lopulta opiskelemaan ja työllistymään tälle alalle. Minun missioni valmentajana on tarjota sinulle ja sinun arkeesi yksilöityjä toimintatapoja, joita toteutetaan askel kerrallaan samalla mielen hyvinvoinnin taitoja tukien. Sillä en vain itse jaksa enää uskoa siihen, että tuolla perinteisellä oravanpyörällä saataisiin aikaiseksi oikeasti kestäviä tuloksia. Mitä mieltä itse olet?

Millainen on sinun suhteesi ruokaan?

Tänään kirjoitan teille aivan mahdottoman tärkeästä aiheesta, joka on kokonaisvaltaisesti hyvinvointiisi vaikuttava tekijä: sinun suhteesi ruokaan. Nimittäin se, millaiseksi ruokasuhteesi on vuosien saatossa muodostunut vaikuttaa syötyjen aterioiden lisäksi muun muassa siihen, miten ja millä tavoin liikutat tai ylipäätään kohtelet omaa kehoasi. Emme siis tarkastele vain suhdetta ruokaan, sillä tämän suhteen vaikutukset ulottuvat laajasti hyvinvointiisi, minkä vuoksi siitä kannattaa ihan tosissaan kiinnostua!

Jos et ole täysin varma siitä, millainen ruokasuhteesi tällä hetkellä on, voit tehdä seuraavan harjoituksen: ota itsellesi rauhallinen tila ja sulje hetkeksi silmäsi. Kuvittele mielessäsi erilaisia ruokia: sellaisia, joita syöt säännöllisesti arjessa sekä sellaisia, jotka kuuluvat ennemmin juhliin ja herkkuhetkiin. Tarkastele, millaisia ajatuksia tai tunteita erilaisten ruokien ja herkkujen ajatteleminen sinussa herättää? Halutessasi listaa näitä ajatuksia ja tunteita ylös. Mikäli huomaat, että harjoituksen tekeminen aiheutti sinussa enemmän negatiivisia ajatuksia ja tunteita kuin positiivisia, voi suhteesi ruokaan kaivata lempeää tarkastelua.

Tee seuraavaksi pieni ajatusleikki ja mieti, kuinka paljon sinulta vapautuisi energiaa, jos sinun ei tarvitsisi jatkuvasti murehtia sitä, paljonko energiaa, proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa tai makroja ruokasi sisältää tai onko annoksesi terveellinen, epäterveellinen, lihottava tai laihduttava? Jos tunnistat jatkuvasti analysoivasi sitä, mitä ja kuinka paljon syöt sekä miten syöty ruoka vaikuttaa kehoosi tai painoosi, on sinun todennäköisesti hyvin vaikeaa yhdistää ruokaan tai ruokailutilanteisiin iloa, rentoutta ja nautintoa.

Ruoan ja syömisen jatkuva analysointi stressaa, ahdistaa ja aikaansaa usein kompensaatiokäyttäytymistä, eli ”ylimääräisten” ruokien tai herkkujen syönnin kompensoimista syömättömyydellä ja/tai ylimääräisellä liikunnan harrastamisella. Tällöin ruoasta on muodostunut ravinnon sijaan väline, jolla koetaan olevan suora yhteys oman kehon kokoon ja ulkonäköön. Herkästi olemme tällöin kierteessä, jossa ruoan ja syömisen suhteen ”ruodussa” pysyminen kertoo meille onnistumisesta tai epäonnistumisesta määrittäen siten ihmisarvoamme ja itsetuntoamme.

Oma ruokasuhteeni oli joskus tällainen. Se vääristyi niin pahasti, että lopulta sairastuin syömishäiriöön. Vei vuosia ennen kuin pystyin suhtautumaan ruokaan neutraalisti ja jälleen useita vuosia lisää ennen kuin kykenin aidosti nauttimaan ahdistumatta esimerkiksi herkuttelusta. Viimeiset kuusi vuotta olen kuitenkin ollut pisteessä, jossa voin syödä kaikenlaisia ruokia ja herkkuja puhtaasti siksi, että haluan ja ennen kaikkea siksi, että ruoka on hyvää. Valehtelematta nämä ovatkin olleet parhaita ruoan parissa vietettyjä vuosia koskaan!

Joskus haastavan ruokasuhteen käsittelemiseen tarvitaan psykologin, psykoterapeutin ja/tai ravitsemusterapeutin apua etenkin, jos tilanne on jatkunut pitkään vaikeana ja omaa toimintaa värittää kovin vääristyneet ajatukset, uskomukset ja käsitykset ruoasta. Jonkin verran asian suhteen on kuitenkin tehtävissä myös omatoimisesti. Omalla matkalla isoimmat työstämisen aiheet olivat

  • luopua ruokaan liittyvistä säännöistä sekä hyvä-paha, lihottava-laihduttava ja terveellinen-epäterveellinen jaottelusta kokonaan
  • opetella syömään silloin, kun on nälkä ja syödä rauhassa niin kauan, että olo tuntuu kylläiseltä
  • opetella kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehon tarpeita sekä syötyjen ruoka-aineiden että ruoan määrän suhteen – nämä kun tuppaavat vaihtelemaan eri päivinä riippuen mm. aktiivisuudesta, vireystilasta ja hormonitoiminnasta.

Jokaisessa yllä mainitussa askeleessa korostuu uskallus ryhtyä toimeen, luottamus omaan kehoon (tällä tarkoitan esimerkiksi luottamusta siihen, ettei yksittäiset ateriat tai herkutteluhetket muuta kehosi ulkomuotoa suuntaan tai toiseen) ja kyky sietää ja käsitellä ahdistuksen tunnetta.

Tärkeää! Mikäli olet syönyt tarpeisiisi nähden liian vähän pidempiä aikoja, ei nälän tunteen mukaan syöminen välttämättä toimi. Tällöin on päinvastoin opeteltava syömään alkuun kellon kanssa myös silloin, kun nälän tunnetta ei vielä ole herännyt. Muistathan konsultoida tarvittaessa ammattilaista näissä teemoissa erittäin matalalla kynnyksellä!

Lopuksi vielä kiteytys, jonka toivon inspiroivan myös sinua: ”Food is not rational. Food is culture, habit, craving and identity.” -Jonathan Safran Foer

Facebook
Instagram